1

Kuva 1. Kuusenkerkkien keruukokeet sijaitsivat istutetuissa kuusentaimikoissa Ikaalisissa (vasen kuva, Matti Haapa­lehto) ja Joensuussa (oikea kuva, Jari Miina).

Taulukko 1. Kuusenkerkkien keskimääräiset tuorepainot (g puu–1) käsittelyittäin Ikaalisen keruukokeen ensimmäisellä keruukerralla vuonna 2003 (7 puuta per käsittely) ja toisella keruukerralla vuonna 2004 (4 puuta per käsittely).
Kerkkien tuorepaino, g puu–1
Vuonna 2003 Vuonna 2004
Keruutapa Keruuaste Keskiarvo Hajonta Keskiarvo Hajonta
Pääteversot Yläosa 128 93 169 99
Alaosa 62 55 36 18
Koko latvus 171 85 130 62
Sivuversot Yläosa 182 159 74 28
Alaosa 239 140 207 110
Koko latvus 689 509 418 130
Pääte- ja
sivuversot 		Yläosa 456 221 396 274
Alaosa 265 158 250 222
Koko latvus 428 329 866 339
2

Kuva 2. Kerkkäsadon tuorepainon (g puu–1) riippuvuus puun rinnankorkeusläpimitasta (mm) Ikaalisen ja Joensuun keruukokeissa. Suora kuvaa Joensuun aineistoon (pääte- ja sivuversot kerätty 2 metrin korkeudelle) sovitettua lineaarista regressiomallia. Ikaalisen aineistossa on useita keruutapoja ja -asteita.

3

Kuva 3. Kuusenkerkkien keruun ajanmenekin (h kg–1) riippuvuus puun rinnankorkeusläpimitasta (mm) Joensuun keruukokessa ja aineistoon sovitettu lineaarinen regressiomalli.

Taulukko 2. Koepuiden keskiläpimitat (cm) keväällä 2016 Ikaalisen kokeessa kuusenkerkkien keruukertojen mukaan ryhmiteltynä. Keruukertojen välisten erojen tilastollinen merkitsevyys on testattu kovarianssianalyysillä (Bonferron, kovariaattina puun läpimitta keväällä 2004).
Rinnankorkeusläpimitta keväällä 2016, cm
Keruukerrat N Keskiarvo Hajonta Minimi Maksimi
Ei keruuta 7 12,6* 1,7 11,3 15,9 F-testi = 3,79
Kerran 3 11,7 0,9 10,9 12,6 p = 0,045
Kahdesti 10 10,7* 1,8 8,1 13,4
* Käsittelyiden välinen ero on tilastollisesti merkitsevä (p = 0,042)
4

Kuva 4. Ikaalisen keruukokeen (kerkkien keruu kerran tai kahdesti) keskimääräiset suhteelliset sädekasvut (kontrollipuut = 1) vuosina 2002–2016. Katkoviivat ja janat kuvaavat ± keskiarvon keskivirhettä. Sädekasvut, jotka eroavat tilastollisesti (Bonferron-testi, p < 0,05) kontrollipuiden kasvusta, on merkitty vinoviivoituksella.

Taulukko 3. Koepuiden keskimääräiset vuotuiset sädekasvut (0,01 mm a–1) Ikaalisen kokeessa käsittelyn jälkeisellä 5-vuotisjaksolla 2003–2007 ja koko seurantajaksolla 2003–2016 kuusenkerkkien keruukertojen mukaan ryhmiteltynä. Keruukertojen välisten erojen tilastollinen merkitsevyys on testattu kovarianssianalyysillä (Bonferron, kovariaattina keruuta edeltävän vuoden 2002 sädekasvu).
Keruukerrat   Jaksolla 2003–2007 Jaksolla 2003–2016
N Keskiarvo Hajonta Keskiarvo Hajonta
Ei keruuta 7 458* 40 F-testi = 6,70 367 60 F-testi = 3,31
Kerran 3 434 52 p = 0,008 320 35 p = 0,063
Kahdesti 10 366* 56 287 67
* Käsittelyiden välinen ero on tilastollisesti merkitsevä (p = 0,008)
Taulukko 4. Koepuiden keskimääräiset vuotuiset sädekasvut (0,01 mm a–1) Ikaalisen kokeessa käsittelyn jälkeisellä 5-vuotisjaksolla 2003–2007 ja koko seurantajaksolla 2003–2016 kerkkien keruuintensiteetin mukaan ryhmiteltynä. Keruuintensiteettien välisten erojen tilastollinen merkitsevyys on testattu kovarianssianalyysillä (Bonferron, kovariaattina keruuta edeltävän vuoden 2002 sädekasvu).
Keruu­intensiteetti   Jaksolla 2003–2007 Jaksolla 2003–2016
N Keskiarvo Hajonta Keskiarvo Hajonta
Ei keruuta 7 458 40 F-testi = 3,95 367 60 F-testi = 3,44
Osa 9 383 51 p = 0,040 296 68 p = 0,057
Kaikki 4 379 88 292 53
5

Kuva 5. Kuusikon hakkuutulojen nykyarvo 3%:n korkokannalla diskontattuna kerkkien keruuvuodelle (puuston ikä 15 vuotta), kun keruun aiheuttamasta kasvutappiosta seuraa 1–5 vuoden viive hakkuisiin. Viiveen aiheuttama taloudellinen menetys (euroa ha–1) on merkitty pylväisiin. Istutuskuusikon kehitys ja hakkuut on simuloitu Motti-ohjelmistolla (Luonnonvarakeskus).