Paula Jylhä (email), Pasi Rikkonen, Katri Hamunen

Pienet metsäkoneyritykset kuilun partaalla, suuret kasvu-uralla

Jylhä P., Rikkonen P., Hamunen K. (2020). Pienet metsäkoneyritykset kuilun partaalla, suuret kasvu-uralla. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2020 artikkeli 10473. https://doi.org/10.14214/ma.10473

Tekijät
  • Jylhä, Luonnonvarakeskus (Luke), Tuotantojärjestelmät, Kokkola Sähköposti paula.jylha@luke.fi (sähköposti)
  • Rikkonen, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Mikkeli Sähköposti pasi.rikkonen@luke.fi
  • Hamunen, Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu Sähköposti katri.hamunen@luke.fi

Vastaanotettu 6.11.2020 Hyväksytty 9.11.2020 Julkaistu 13.11.2020

Katselukerrat 591

Saatavilla https://doi.org/10.14214/ma.10473 | Lataa PDF

Creative Commons License full-model-article10473

Seloste artikkelista Jylhä P., Rikkonen P., Hamunen K. (2020). Size matters – an analysis of business models and the financial performance of Finnish wood-harvesting companies. Silva Fennica vol. 54 no. 4 article id 10392. 23 s. https://doi.org/10.14214/sf.10392

Johdanto

Suomen metsäteollisuus on 2000-luvulla kasvattanut määrätietoisesti puunkorjuusopimusten kokoa ja ulkoistanut aikaisemmin omille korjuuorganisaatioille kuuluneita tehtäviä. Pienet metsäkoneyritykset korjaavat puuta yleensä alihankkijoina suuremmille, monipuolisia palveluja tarjoaville puunhankintayrityksille. Luonnonvarakeskus selvitti itä- ja pohjoissuomalaisten puunkorjuuyritysten kannattavuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä julkisen tilinpäätösaineiston ja yrittäjien haastattelujen avulla.

Tutkimuksen aineiston muodostivat Itä- ja Pohjois-Suomeen rekisteröidyt osakeyhtiöt, joiden toimialaksi oli ilmoitettu puunkorjuu vuonna 2017 (yhteensä 633 kpl). Vuodet 2013–2017 kattavaan tilinpäätösanalyysiin valittiin tästä aineistosta 83 yritystä, joista haastateltiin 19 yrittäjää. Kysymyksillä kartoitettiin muun muassa asiakaskuntaa, sopimuksia, resursseja, toiminnan organisointia sekä liiketoiminnan kehittämissuunnitelmia. Yritykset jaettiin vuotuisen liikevaihdon mukaan kolmeen luokkaan: pienet (S; alle 0,6 miljoonaa euroa), keskikokoiset (M: 0,6–2,0 miljoonaa euroa) ja suuret (L; yli 2 miljoonaa euroa).

Tulokset

Pienillä yrityksillä oli tyypillisesti 2–3 työntekijää ja yksi koneketju, keskikokoisilla keskimäärin 10 työntekijää ja 3 koneketjua ja suurilla 16 työntekijää ja 6–7 koneketjua. Suurimmat yritykset vastasivat usein puutavaran kaukokuljetuksesta, joko yhteistyössä kuljetusyritysten kanssa tai omalla kalustolla. Perinteisten alihankintaketjujen rinnalle on tullut korjuuyritysten yhteisyrityksiä, jotka neuvottelevat sopimuksista asiakkaiden kanssa ja jakavat työt omistajayritysten kesken.

Vuosien 2013 ja 2017 välillä pienimpien puunkorjuuyritysten liikevaihto laski, velkaantuneisuus lisääntyi ja sijoitetun pääoman tuotto putosi heikoimpaan luokkaan alle kolmeen prosenttiin (kuva 1). Suurimpien yritysten keskimääräinen liikevaihto nousi noin 35 prosentilla 3,7 miljoonaan euroon. Niillä sijoitetun pääoman tuotto aleni kahdella prosenttiyksiköllä hyvän ja tyydyttävän rajamaille ja oli samaa luokkaa keskikokoisten yritysten kanssa. Maksuvalmius pysyi pääsääntöisesti hyvänä, mutta vaihtelu erityisesti suurimmissa yrityksissä oli huomattavaa.

1

Kuva 1. Keskimääräisen liikevaihdon, suhteellisen velkaantuneisuuden, sijoitetun pääoman tuoton ja maksuvalmiussuhteen (Quick ratio) kehitys vuosina 2013–2017 liikevaihtoluokittain sekä tunnuslukujen viitearvot (CCA 2013).

Keskikokoiset yritykset olivat perheyrityksiä, jotka olivat haastatteluajankohtaan (lokakuu 2018 – tammikuu 2019) mennessä toimineet keskimäärin 38 vuotta. Suurimmat yritykset olivat keskimäärin kymmenen vuotta nuorempia, ja pienimmät olivat syntyneet pääsääntöisesti vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Suurimmat yritykset palvelivat enimmäkseen suuria metsäteollisuusyrityksiä, ja niillä oli keskimäärin kolme asiakasta. Keskikokoisilla oli keskimäärin kaksi asiakasta, joista tyypillisimpiä olivat Metsähallitus, metsänhoitoyhdistykset ja yhteismetsät. Pienimmät yritykset korjasivat puuta yleensä yhdelle yritykselle ja niiden sopimukset olivat lyhytaikaisia ja leimikkovarannot pieniä. Yrittäjien oma työpanos oli sitä suurempi, mitä pienempi yritys oli (kuva 2). Pienissä yrityksissä työajasta suurin osa kului koneiden ajamiseen, eikä muuhun jäänyt juuri aikaa. Myös yrittäjän työstään palkkana ja osinkoina nostettu tulo työtuntia kohti korreloi yrityksen koon kanssa, eivätkä pienimpien yritysten omistajat yltäneet aina edes metsäkoneenkuljettajien minimipalkan tasolle.

2

Kuva 2. Työhön osallistuvien yritysten omistajien keskimääräisen vuotuisen työajan jakaantuminen tehtäviin liikevaihtoluokittain.

Suurissa yrityksissä monipuolinen palveluvalikoima koettiin vahvuutena sopimuksista neuvoteltaessa. Pienissä yrityksissä neuvotteluasema koettiin heikoksi, ja korjuutaksoja pidettiin saneltuina. Ammatillisen koulutuksen saaneiden kuljettajien osuus oli suurin suurimmissa yrityksissä. Pienillä yrityksillä oli vaikeuksia pitää osaavia kuljettajia palkkalistoillaan. Yhteistä kaikille yrittäjille oli vaatimaton liikkeenjohdollinen koulutustausta. Pienissä yrityksissä taloudellisten tunnuslukujen seuranta rajoittui tilitoimiston kuukausiraportteihin, eikä tuotannollisia tunnuslukuja juuri seurattu. Seuranta oli intensiivisintä suurissa yrityksissä, joissa myös kuljettajien kannustepalkkaus oli yleistä. Niiden konekanta oli uudempaa ja tehokkaammassa käytössä kuin pienemmissä yrityksissä.

Päätelmät

Keskikokoisten ja suurten yritysten vahva asema on pitkän kokemuksen ja vakiintuneiden asiakassuhteiden tulos. Monipuoliset palvelut ja suurempi kapasiteetti parantavat yritysten neuvotteluvoimaa. Suuret yritykset pystyvät toimimaan pieniä tehokkaammin osaavan henkilöstön, ajanmukaisen kaluston, suurempien leimikkovarantojen ja kehittyneempien seurantajärjestelmien ansiosta. Alihankkijoiden käyttö tasaa puunkorjuumäärien vaihteluun liittyvää riskiä. Suurten yritysten kasvu jatkuu todennäköisesti, joten yrittäjien liiketoimintaosaamisen parantaminen on tarpeen. Pienet yritykset ovat usein yhden, tiuhaan vaihtuvan asiakkaan varassa. Investoinnit lisäävät velkataakkaa ja saattavat pahimmillaan johtaa päivittäiseen selviytymistaisteluun. Liikkeenjohdon tueksi tarvitaan erityisesti pienille yrityksille helppokäyttöisiä analyysi- ja raportointityökaluja, joilla yrittäjä yhdessä tilitoimiston tai muun asiantuntijan kanssa voisi käydä läpi yrityksen tilannetta sekä tuloskehityksen että sitoutuneen pääoman näkökulmista. Koko puuhuoltoketjun vastuullisuus sopimussuhteissa voi edesauttaa myös pienempien yritysten menestymistä.

Kirjallisuus

CCA. (2013). A guide to the analysis of financial statements of Finnish companies. Committee for Corporate Analysis (Yritystutkimus ry), Gaudeamus. ISBN 978-495-242-2. 108 s.


Rekisteröidy
Click this link to register to Metsätieteen aikakauskirja.
Kirjaudu sisään
Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Ilmoitukset päivityksistä
Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta
Valitsemasi artikkelit
Hakutulokset