Artikkelin koko teksti on saatavilla vain PDF-formaatissa.

Antti Ihalainen (email), Helena Mäkelä

Kuolleen puuston määrä Etelä- ja Pohjois-Suomessa 2004–2007

Ihalainen A., Mäkelä H. (2009). Kuolleen puuston määrä Etelä- ja Pohjois-Suomessa 2004–2007. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2009 numero 1 artikkeli id 5834. https://doi.org/10.14214/ma.5834

Tiivistelmä

Lahopuusto on merkittävä rakennepiirre metsäluonnon monimuotoisuudelle. Valtakunnan metsien inventointiin (VMI) mittaukset kuolleen puuston määrästä ja laadusta liitettiin vuonna 1996 yhdeksännen inventointikierroksen (VMI9) alkaessa. VMI10:ssä (2004–08) mittauksia jatkettiin vastaavalla menetelmällä tavoitteena seurata lahopuustossa tapahtuvia muutoksia. Tässä julkaisussa esitetään VMI10:n vuosien 2004–07 mittauksiin perustuvat lahopuutulokset Etelä- ja Pohjois-Suomen alueille ja verrataan niitä edellisen inventoinnin tuloksiin.

Metsä- ja kitumaalla yli 10 cm järeää kuollutta runkopuuta on koko maassa keskimäärin 5,4 m3/ha ja yhteensä 123 miljoonaa m3. Pohjois-Suomessa lahopuuta on keskimäärin enemmän (7,6 m3/ha) kuin Etelä-Suomessa (3,2 m3/ha). Suurin osa kuolleesta puustosta, noin 70 %, on maassa olevaa, eriasteisesti lahonnutta puuta. Etelä-Suomessa lehtipuuston osuus kuolleesta puustosta on 22 % ja Pohjois-Suomessa 12 %. VMI9:n tuloksiin verrattuna sekä kuolleen pysty- että maapuuston määrä on Etelä-Suomessa lisääntynyt. Myös Pohjois-Suomessa kuolleen pystypuuston määrä on lisääntynyt, mutta maapuustoa on löytynyt vähemmän kuin edellisessä inventoinnissa.

Puuntuotannossa olevissa metsissä lahopuustoa on selvästi vähemmän (metsä- ja kitumaalla keskimäärin 4,7 m3/ha) kuin suojelluissa metsissä (12,7 m3/ha). Lahopuuston määrä vaihtelee kasvupaikoittain ja puuston kehitysvaiheittain. Kitumaalla etenkin kuollutta maapuuta on huomattavasti vähemmän kuin metsämaalla. Myös soilla kuolleen puuston määrä on pienempi kuin kankailla, etenkin Pohjois-Suomessa. Puuntuotannon metsämaalla kuollutta puuta on eniten uudistuskypsissä metsissä (11,9 m3/ha). Myös uudistusaloilla on enemmän lahopuuta kuin taimikoissa ja kasvatusmetsissä.

Asiasanat
Valtakunnan metsien inventointi; kuolleen puuston määrä; lahopuusto

Tekijät
  • Ihalainen, ORCID ID:Sähköposti helena.makela@metla.fi (email)
  • Mäkelä, ORCID ID:

Julkaistu 30.3.2009

Saatavilla https://doi.org/10.14214/ma.5834 | Lataa PDF

Creative Commons -lisenssi

Rekisteröidy käyttäjäksi
Paina tätä linkkiä Metsätieteen aikakauskirjan käsikirjoituksen tarjoamis- ja seurantajärjestelmään (OJS) kirjautumiseen.
Kirjaudu sisään
Jos olet kirjautunut käyttäjäksi, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Ilmoitukset päivityksistä
Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta

Valitsemasi artikkelit
Hakutulokset
Korhonen K. T., Ihalainen A. et al. (2013) Suomen metsät 2004–2008 ja niiden kehitys 1921–2.. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2013 numero 3 artikkeli id 6025
Nuutinen T., Hanski I. K. et al. (2010) Liito-oravan mahdolliset elinympäristöt Etelä-Su.. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2010 numero 3 artikkeli id 5910
Ihalainen A., Mäkelä H. (2009) Kuolleen puuston määrä Etelä- ja Pohjois-Suomess.. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2009 numero 1 artikkeli id 5834
Tomppo E., Tuomainen T. et al. (2005) Lapin metsäkeskuksen alueen metsävarat 1970–2003.. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2005 numero 2B artikkeli id 5945
Tomppo E., Tuomainen T. et al. (2004) Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueen metsäva.. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3B artikkeli id 6808
Tomppo E., Katila M. et al. (1998) Kunnittaiset metsävaratiedot 1990–94 Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1998 numero 4B artikkeli id 6453
Ahonen O.-P., Mäkelä H. (1995) Etelä-Suomen raakapuuvarat laskennalliseen pölky.. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 1995 numero 3 artikkeli id 6662