Tutkimusartikkeli
artikkeli 23017,
Tutkimusartikkeli
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Metsäsuhde vaikuttaa olennaisesti kokemukseen metsien käyttömuotojen legitimiteetistä ja tulevaisuuden metsien käytön suunnitteluun. Ihmisen luontosuhde kehittyy elämän varrella ja koostuu muun muassa elämänkokemuksista, tiedoista, taidoista ja sosiaalistumisesta. Luonto- ja metsäsuhde on kullekin henkilökohtainen, mutta samanaikaisesti suhde luontoon kehittyy myös yhteisön jäsenenä tapahtuvan sosiaalistumisen kautta. Suomalaisten luontosuhteissa metsät ja suhde metsiin ovat perinteisesti olleet erityisen tärkeässä asemassa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan metsäsuhteen merkitystä nykypäivän suomalaisille. Tutkimuksen tavoitteena on tunnistaa suomalaisten aikuisten metsäsuhteiden erilaisia ulottuvuuksia sekä niiden yhteyksiä toisiinsa, erityisesti suhteessa yhteiskunnallisia hyötyjä tuottaviin ekosysteemipalveluihin. Lisäksi metsäsuhteiden ulottuvuuksia tarkastellaan eri-ikäisten aikuisten suhteen. Tutkimuksen käsitteellinen viitekehys perustuu ympäristösuhdetta käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen, jota käytetään suomalaisille aikuisille tehdyn laajan kyselytutkimusaineiston (n = 822) monimuuttujamenetelmin tehtyjen analyysien lähtökohtana. Metsäsuhdetta analysoitiin neljästä eri näkökulmasta, jotka olivat: metsiin ja luontoon liittyvä toiminta ja kokemukset, metsien ja luonnon tuottamat hyödyt, metsiin ja luontoon liittyvät huolet sekä metsien ja luonnon hyväksi toimiminen. Tulosten mukaan suomalaisten luonto- ja metsäsuhteet perustuvat sekä yksilöllisiin että yhteisöllisiin kokemuksiin. Tulokset viittaavat siihen, että metsäsuhteiden eri ulottuvuudet limittyvät keskenään, mikä kertoo ilmiön moninaisuudesta. Myös ihmisen ikä vaikuttaa metsään liittyvien ajanviettotapojen, tietojen, taitojen ja kokemusten painottumiseen sekä luonnon hyväksi tehtävässä toiminnassa. Metsäsuhdetta koskevat tulokset auttavat ymmärtämään kansalaisten metsiin liittämiä arvostuksia ja sitä, miten luonto-osaamista syventämällä voidaan edistää metsien kestävää käyttöä.
-
Pynnönen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
https://orcid.org/0000-0001-5427-8209
Sähköposti:
sari.pynnonen@luke.fi
-
Häyrinen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
https://orcid.org/0000-0003-3853-932X
Sähköposti:
liina.hayrinen@luke.fi
-
Lähtinen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
https://orcid.org/0000-0001-6260-5062
Sähköposti:
katja.lahtinen@luke.fi
-
Tani,
Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta, Kasvatustieteiden osasto, Helsinki
https://orcid.org/0000-0002-5418-8702
Sähköposti:
sirpa.tani@helsinki.fi
-
Berghäll,
Helsingin yliopisto, Maatalous- ja metsätieteellinen tiedekunta, metsätieteiden osasto, Helsinki
Sähköposti:
sami.berghall@helsinki.fi
artikkeli 23013,
Tutkimusartikkeli
Jaana Luoranen,
Minna Kivimäenpää,
Hanna Ruhanen,
Katri Himanen,
Johanna Riikonen.
(2024).
Douglaskuusen taimien pakkasenkestävyys on mäntyä ja kuusta huonompi: lyhytpäiväkäsittely douglaskuusen pakkasenkestävyyden parantajana.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 23013.
https://doi.org/10.14214/ma.23013
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Ilmaston lämmetessä Suomessa aiemmin harvinaisten, eteläisempää alkuperää olevien puulajien viljely on herättänyt kiinnostusta. Lauhkealla ilmastovyöhykkeellä kasvavaa douglaskuusta (Pseudotsuga menziesii (Mirb.) Franco) on pidetty yhtenä vaihtoehtona metsäkuuselle sen kaarnakuoriaiskestävyyden vuoksi. Douglaskuusi on arka syyshalloille sekä pakkasvaurioille taimitarhakasvatuksen ja taimien pakkasvarastoinnin aikana. Yhtenä vaihtoehtona pakkasenkestävyyden parantamiseksi on taimituotannossa käytettävä lyhytpäivä- (LP) käsittely. Luonnonvarakeskuksen tutkimustaimitarhalla verrattiin ensimmäisen vuoden douglaskuusen taimien pakkasenkestävyyttä kuuseen (Picea abies (L.) H. Karst.) ja mäntyyn (Pinus sylvestris L.). Lisäksi testattiin kolmen viikon LP-käsittelyn vaikutuksia toisen vuoden taimien pakkasenkestävyyteen neljällä Suomesta kerätyllä siemenalkuperällä. Pakkasenkestävyydet määritettiin kontrolloiduilla pakkastesteillä kahtena syksynä sekä silmun puhkeamisvaiheessa. Douglaskuusi oli selvästi herkempi sekä syksyn pakkasille että keväthalloille kuin kotoperäiset havupuut. Douglaskuusen alkuperien välillä oli selviä eroja sekä niiden karaistumisrytmissä että reagoinnissa LP-käsittelyyn. LP-käsittely paransi silmujen, rangan ja neulasten pakkasenkestävyyttä syyskuun alussa kaikilla alkuperillä. Syyskuun ja lokakuun lopulla rangan ja neulasten pakkasenkestävyys parani käsittelyn seurauksena, mutta silmujen ei. Ilman käsittelyä rangan pakkasenkestävyys vaihteli –17 ja –25 °C:n välillä, ja vain Kouvolassa sijaitsevasta metsiköstä kerätty alkuperä saavutti pakkasvarastointiin vaadittavan kestävyyden. Tulosten perusteella douglaskuusen taimien karaistuminen on kotimaisia pääpuulajeja heikompaa. LP-käsittelyn avulla voidaan parantaa taimien alkusyksyn, ja jonkin verran myös loppusyksyn pakkasenkestävyyttä. Jos vieraslaji douglaskuusta halutaan viljelyllä Suomessa nykyistä laajemmin, on alkuperien valintaan ja niiden pakkasenkestävyyteen kiinnitettävä erityistä huomiota ja LP-käsittelyä kannattaa käyttää taimikasvatusvaiheessa parantamaan taimien kestävyyttä.
-
Luoranen,
Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Suonenjoki
https://orcid.org/0000-0002-6970-2030
Sähköposti:
jaana.luoranen@luke.fi
-
Kivimäenpää,
Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Suonenjoki
https://orcid.org/0000-0003-0500-445X
Sähköposti:
minna.kivimaenpaa@luke.fi
-
Ruhanen,
Luonnonvarakeskus, Tutkimusinfrastruktuuripalvelut, Suonenjoki
https://orcid.org/0000-0001-8259-6570
Sähköposti:
hanna.ruhanen@luke.fi
-
Himanen,
Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Suonenjoki
https://orcid.org/0000-0002-6368-4636
Sähköposti:
katri.himanen@luke.fi
-
Riikonen,
Luonnonvarakeskus, Tuotantojärjestelmät, Suonenjoki
https://orcid.org/0000-0001-7407-5759
Sähköposti:
johanna.riikonen@luke.fi
Katsaus
artikkeli 23010,
Katsaus
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Tässä kirjallisuuskatsauksessa tarkastellaan, millaista metsien monimuotoisuutta kuvaavaa tietoa voidaan saada nykyaikaisen kaukokartoitus- ja sensoritekniikan avulla. Käsittely keskittyy Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan, missä metsät, ilmasto-olot ja teknologiset valmiudet sekä käytetyt teknologiat ovat samankaltaisia. Laserkeilaimia ja kuvantavia monikanavasensoreita voidaan asentaa monenlaisille liikkuville alustoille: satelliitteihin, lentokoneisiin, drooneihin ja metsäkoneisiin. Mitä lähempää kohdetta havainnoidaan, sitä tarkempaa tietoa saadaan, mutta sitä pienempi on myös kerralla havainnoitu pinta-ala. Yleisesti käytetyistä monimuotoisuuden indikaattoreista suurikokoisten säästöpuiden määrää, puuston eri-ikäisrakenteisuutta ja vesistöjen suojavyöhykkeitä voidaan havainnoida suhteellisen luotettavasti Suomessa laajalti saatavilla olevilla lentolaserkeilausaineistoilla. Lahopuun ja vähälukuisten puulajien, kuten haavan (Populus tremula L.), tunnistaminen onnistuu tällä hetkellä esimerkiksi droonien avulla pienille alueille kerrallaan, mutta riittävän tarkan tiedon saaminen suuralueille vaatii nykyistä tarkemman tekniikan käyttöönottamista lentokoneilla tehtävissä kartoituksissa. Tietyille eläin- ja kasvilajeille sopivia elinympäristöjä voidaan kartoittaa suuriltakin alueilta, mutta esimerkiksi pintakasvillisuudesta ei käytännössä vielä saada riittävän tarkkoja suoria havaintoja. Kaukokartoitus soveltuu kuitenkin hyvin maastoinventointien kohdentamiseen oikeisiin paikkoihin. Metsäkonetietoa hyödyntämällä on mahdollista dokumentoida hakkuissa tehdyt tekopökkelöt ja säästöpuuryhmän tai muun käsittelemättömän alueen, esimerkiksi vesistön tai pienveden suojavyöhykkeen, avainbiotoopin, suojeltavan alueen tai riistatiheikön ympäriltä hakatut rungot. Hyödynnettäessä metsäkonetietoa metsäluonnon monimuotoisuuden mittaamisessa ja seurannassa tärkein asia juuri nyt on parantaa hakkuukoneen hakkuulaitteen sijaintitiedon tarkkuutta anturoimalla hakkuukoneen puomi. Tulevaisuudessa tavoitteena on oltava automatisoitu metsäluonnon monimuotoisuuden mittaaminen ja dokumentointi puunkorjuuoperaatioiden yhteydessä, mikä edellyttää metsäkoneen sensorointia. Tarkan, automatisoidun monimuotoisuustiedon tuottaminen metsäkoneissa olevilla sensoreilla on todennäköisesti mahdollista toteuttaa tällä vuosikymmenellä. Yhteenvetona kaukokartoitus- ja sensoritekniikka mahdollistaa tulevaisuudessa huomattavasti nykyistä tarkemman metsien monimuotoisuutta kuvaavan tiedon keräämisen myös suuralueilta. Tarkimpaan lopputulokseen päästään yhdistämällä useista eri lähteistä peräisin olevia tietoja.
-
Korhonen,
Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu
https://orcid.org/0000-0002-9352-0114
Sähköposti:
lauri.korhonen@uef.fi
-
Kärhä,
Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu
Sähköposti:
kalle.karha@uef.fi
-
Maltamo,
Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu
https://orcid.org/0000-0002-9904-3371
Sähköposti:
matti.maltamo@uef.fi
-
Malinen,
Metsäteho Oy, Vantaa
https://orcid.org/0000-0002-5023-1056
Sähköposti:
jukka.malinen@metsateho.fi
-
Hyyppä,
Paikkatietokeskus FGI, Espoo
https://orcid.org/0000-0001-5360-4017
Sähköposti:
juha.coelasr@gmail.com
-
Kaartinen,
Paikkatietokeskus FGI, Espoo
https://orcid.org/0000-0002-4796-3942
Sähköposti:
harri.kaartinen@nls.fi
-
Toivonen,
Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö, Joensuu
https://orcid.org/0000-0003-1319-3035
Sähköposti:
janne.toivonen@luke.fi
-
Packalen,
Luonnonvarakeskus, Biotalous ja ympäristö, Helsinki
https://orcid.org/0000-0003-1804-0011
Sähköposti:
petteri.packalen@luke.fi
-
Koivula,
Luonnonvarakeskus, Luonnonvarat, Helsinki
https://orcid.org/0000-0001-6415-4904
Sähköposti:
matti.koivula@luke.fi
artikkeli 23009,
Katsaus
Marja K. Kallioniemi,
Hanna-Riitta Kymäläinen.
(2024).
Kirjallisuuskatsaus työhyvinvoinnin keskeisistä teemoista puuhuoltoketjussa: psyykkinen kuormittuminen, työtuntien määrä ja naisten tilanne.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 23009.
https://doi.org/10.14214/ma.23009
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
Metsäsektorilla työskennellään yhteiskunnallisesti tärkeällä työalalla. Samalla metsäalaan kohdistuu nykyisin monia, osin ristiriitaisiakin tavoitteita. Tämä kuvaileva kirjallisuuskatsaus paneutuu aiemmin toteutetun puuhuoltoketjun työhyvinvointikyselyn kolmeen keskeiseen tulosteemaan. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia kirjallisuuslähteitä ja teorioita on julkaistu puuhuoltoketjun kolmesta keskeisestä teemasta: psyykkisestä kuormittumisesta, työtuntien määrästä ja naisten tilanteesta? 2. Miten työhyvinvointia voidaan kohentaa puuhuoltoketjussa? Psyykkinen kuormittuminen puuhuoltoketjussa ilmenee useista kirjallisuuslähteistä, havaintoina muun muassa puutteellinen palautuminen työn rasituksista, kiristyneet vaatimukset, alhainen palkkataso ja vähäinen vuorovaikutus. Tarkastelemme psyykkistä kuormittumista puuhuoltoketjussa Siegristin ponnistusten ja palkkioiden mallin sekä työn vaatimusten ja voimavarojen mallin avulla. Kirjallisuuslähteistä ilmenee myös lukuisia metsätaloustyön myönteisiä piirteitä, kuten esimerkiksi teknologian kehittyminen, miellyttävä työympäristö metsässä, työn itsenäinen luonne ja mahdollisuus työhön maaseudulla. Tarkastelemme mahdollisuuksia psyykkisen kuormittumisen haittojen vähentämiseen toimintaympäristön viitekehyksen sekä työllisen stressisuojatekijöiden vahvistamisen avulla. Työn aiheuttamien vaatimusten tulisi olla hallittavia, jotta psyykkiseen kuormittumiseen mahdollisesti liittyvältä terveydentilan ja työkyvyn heikkenemiseltä vältyttäisiin. Puuhuoltoketjussa työpäivät olivat pitkiä. Työtuntien määrän tarkastelussa käymme läpi tekijöitä, jotka voivat voimistaa tai heikentää runsaan työtuntien määrän terveydelle haitallisia vaikutuksia. Runsas työtuntien määrä voi lisätä sydän- ja verisuonisairauksia ja aivohalvauksen riskiä, vaarantaa mielenterveyden ja heikentää työstä palautumista. Työterveyden heikkenemisen estäminen on kustannustehokkaampaa kuin seurausten korjaaminen. Naiset metsätalouden työtehtävissä ovat vähemmistö, sillä vain 19 % metsäsektorin työllisistä oli naisia vuonna 2021. Naisten työhyvinvoinnissa havaittiin monia myönteisiä piirteitä, kuten yleinen tyytyväisyys työhön, kohtalaisen hyvä työkyky ja elintavat sekä maltillinen sairauteen liittyvien poissaolojen määrä. Arviot työtaakan, psyykkisen kuormittumisen ja palautumisen osalta osoittivat kuitenkin heikentynyttä työhyvinvointia. Naisten työhyvinvointia voidaan edistää kehittämällä johtamista sekä varmistamalla työntekijöiden tasapuolinen kohtelu ja vastuiden jakaminen. Työhyvinvoinnista ja työkyvyn säilymisestä huolehtiminen ovat osa metsäsektorin sosiaalista kestävyyttä.
artikkeli 23002,
Katsaus
Michael M. Müller.
(2024).
Miksi hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet Suomessa?
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 23002.
https://doi.org/10.14214/ma.23002
Tiivistelmä |
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijä
Hömötiainen (Poecile montanus) ja töyhtötiainen (Lophophanes cristatus) ovat vähentyneet maassamme viime vuosikymmeninä merkittävästi. Hömötiainen on nyt luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja töyhtötiainen vaarantuneeksi lajiksi. Näiden tiaisten vähenemiselle on esitetty monia syitä, mutta metsänhakkuiden lisääntyminen on noussut muutamissa tutkimusjulkaisuissa sekä julkisuudessa vallitsevaksi selitykseksi. Tässä katsauksessa pohditaan aiheesta julkaistujen tutkimustulosten tulkintaa sekä kysymystä siitä, minkä kokoisia suojeltavien metsäalojen tulisi vähintään olla, jotta metsätaloudesta kärsivien lintulajien elinmahdollisuus olisi niissä turvattu. Katsauksen johtopäätöksenä todetaan, ettei metsänhakkuiden määrän yhteydestä näiden tiaislajien kantojen heikkenemiseen ole yksiselitteistä tutkimusnäyttöä. On hyvin mahdollista, että 1900-luvun puolessa välissä alkaneet soistuneiden kankaiden ojitukset ovat vähentäneet hömötiaiselle sopivien elinympäristöjen määrää. Myös 1950-luvun jälkeen voimakkaasti kasvaneen hirvikannan (Alces alces) ja tällä vuosituhannella kasvaneiden metsäkauris- ja valkohäntäpeurakantojen (Capreolus capreolus ja Odocoileus virginianus) aiheuttamat muutokset metsien alikasvoksessa ja aluskasvillisuudessa ovat voineet heikentää hömötiaisen elinmahdollisuuksia, sillä hömötiainen liikkuu etupäässä metsän alaosissa. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan hömötiaisen menestymiselle olisi eduksi, jos kasvatushakkuiden ennakkoraivauksissa jätettäisiin jonkin verran alikasvosta muuten lajille sopiviin metsiköihin. Myös ilmastonmuutos, runsastuneen talitiaisen (Parus major) aiheuttama kilpailu sekä taudit ovat potentiaalisia selityksiä sekä hömö- että töyhtötiaisen ahdingolle. On mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että hömö- ja töyhtötiaisen alamäki on usean eri tekijän seuraus.
Tieteen tori
artikkeli 24008,
Tieteen tori
Pekka E. Kauppi.
(2024).
Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus tuskin auttaa tiaisia.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 24008.
https://doi.org/10.14214/ma.24008
artikkeli 24006,
Tieteen tori
Annamari Laurén,
Raija Laiho,
Marjo Palviainen.
(2024).
Metsänhoidon keinot käyttöön ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 24006.
https://doi.org/10.14214/ma.24006
artikkeli 24005,
Tieteen tori
Michael M. Müller.
(2024).
Metsänhakkuut ja hömö- sekä töyhtötiaiskannan taantuminen.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 24005.
https://doi.org/10.14214/ma.24005
artikkeli 24004,
Tieteen tori
artikkeli 24002,
Tieteen tori
artikkeli 23015,
Tieteen tori
Liisa Kulmala.
(2024).
Metsäluonnon monimuotoisuus muuttuvassa ilmastossa.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 23015.
https://doi.org/10.14214/ma.23015
Tutkimusseloste
artikkeli 24011,
Tutkimusseloste
Johanna Jääskeläinen,
Lauri Korhonen,
Mikko Kukkonen,
Petteri Packalen,
Matti Maltamo.
(2024).
Drooni-aineistoon perustuva yksinpuintulkinta: kuinka hyödyntää kuviokohtaisia läpimittamittauksia kalibroinnissa?
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 24011.
https://doi.org/10.14214/ma.24011
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Jääskeläinen,
Metsätieteiden osasto, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu
Sähköposti:
johanna.jaaskelaine@uef.fi
-
Korhonen,
Metsätieteiden osasto, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu
https://orcid.org/0000-0002-9352-0114
Sähköposti:
lauri.korhonen@uef.fi
-
Kukkonen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Joensuu
Sähköposti:
mikko.kukkonen@uef.fi
-
Packalen,
Luonnonvarakeskus (Luke), Biotalous ja ympäristö, Helsinki
Sähköposti:
petteri.packalen@luke.fi
-
Maltamo,
Metsätieteiden osasto, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu
https://orcid.org/0000-0002-9904-3371
Sähköposti:
matti.maltamo@uef.fi
artikkeli 24010,
Tutkimusseloste
artikkeli 24003,
Tutkimusseloste
Anu Laakkonen,
Katri Rusanen,
Teppo Hujala,
Mika Gabrielsson,
Jouni Pykäläinen.
(2024).
Kestävyyssiirtymä vaatii perustavanlaatuisia muutoksia suomalaisen sellu- ja paperiteollisuuden arvonluontilogiikkaan.
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 24003.
https://doi.org/10.14214/ma.24003
Kokoteksti HTML
|
Artikkeli PDF-muodossa |
Tekijät
-
Laakkonen,
Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu
https://orcid.org/0000-0002-6384-7773
Sähköposti:
anu.laakkonen@uef.fi
-
Rusanen,
Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu
https://orcid.org/0000-0003-1705-5561
Sähköposti:
katri.rusanen@uef.fi
-
Hujala,
Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu
https://orcid.org/0000-0002-7905-7602
Sähköposti:
teppo.hujala@uef.fi
-
Gabrielsson,
Kauppakorkeakoulu Hanken, Markkinoinnin laitos, Helsinki; Itä-Suomen yliopisto, Kauppatieteiden laitos, Joensuu
https://orcid.org/0000-0002-0633-6918
Sähköposti:
mika.gabrielsson@hanken.fi
-
Pykäläinen,
Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto, Joensuu
https://orcid.org/0000-0002-0633-6918
Sähköposti:
jouni.pykalainen@uef.fi
Puheenvuoro
artikkeli 24007,
Puheenvuoro
Heikki Hänninen,
Heikki Smolander.
(2024).
Yhden totuuden opit ja ajan henki Suomen metsänhoidossa ja metsäpolitiikassa – mikä on tutkijoiden rooli?
Metsätieteen aikakauskirja
vuosikerta
2024
artikkeli 24007.
https://doi.org/10.14214/ma.24007