Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004

Päätoimittajalta

artikkeli 5663, Päätoimittajalta
Eeva Korpilahti. Metsänhoidon tutkimuksen haasteet. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5663. https://doi.org/10.14214/ma.5663
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
  • Korpilahti, Sähköposti: eeva.korpilahti@luke.fi (sähköposti)
artikkeli 6219, Päätoimittajalta
Eeva Korpilahti. (2014). Metsäntutkimuksella uutta, luovaa tietoa toimialan kehittämiseen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3 artikkeli 6219. https://doi.org/10.14214/ma.6219
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
  • Korpilahti, Sähköposti: eeva.korpilahti@luke.fi (sähköposti)
artikkeli 6243, Päätoimittajalta
Eeva Korpilahti. Tieteellinen julkaiseminen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 2 artikkeli 6243. https://doi.org/10.14214/ma.6243
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
  • Korpilahti, Sähköposti: eeva.korpilahti@luke.fi (sähköposti)

Tutkimusartikkeli

artikkeli 5669, Tutkimusartikkeli
Jani Heikkilä, Jari Lindblad, Samuli Hujo, Erkki Verkasalo. Pienten kuitupuuerien mittaus puutavara-auton kuormainvaa'alla. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5669. https://doi.org/10.14214/ma.5669
Original keywords: puutavaran mittaus; mittaustarkkuus; kuormainvaaka; tuoretiheys
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Suurin osa puutavarasta mitataan Suomessa nykyisin joko hakkuun yhteydessä tai käyttöpaikalla. Erityisesti pienten hankinta- ja käteiskauppaerien mittauksessa on tiettyjä ongelmia. Tehdasmittausmenetelmien käyttö edellyttää erien erillään pitoa kuormassa ja tehdasvastaanotossa. Hakkuukonemittaus ei tule aina kysymykseen korjuumenetelmän tai kaluston rajoitteiden vuoksi. Tienvarsimittaus on pienten erien kyseessä ollessa epätarkkaa ja sen kustannukset voivat nousta puutavaran arvoon nähden korkeiksi.

Tässä tutkimuksessa tutkittiin puutavara-autojen kuormainvaakojen käyttöä pienten puutavaraerien työ- ja luovutusmittauksessa. Kuormainvaakamittausmenetelmässä mitataan kunkin erän massa kuormainvaa’alla kuormauksen yhteydessä. Käyttöpaikalla mitataan koko kuorman tilavuus käytössä olevalla perusmittausmenetelmällä. Kokonaistilavuus jaetaan erille kuormainvaa’alla mitattujen massojen suhteissa. Neljällä Etelä-, Länsi- ja Itä-Suomessa sijaitsevalla tehtaalla kerätty tutkimusaineisto koostui yhteensä 503 mänty-, kuusi-, koivu- ja havukuitupuuerästä. Kuormainvaakamittauksen eräkohtaista tilavuutta verrattiin upotusmittauksen tulokseen.

Talvella mm. lumi ja jää aiheuttivat keskimäärin noin kahden prosentin positiivisen mittaeron, kesällä mittaero oli lähes nolla. Mittaeron keskihajonta oli kesällä puutavaran kuivumisesta johtuen hieman suurempi kuin talvella. Mänty- ja koivukuitupuun mittaeron keskihajonta oli suurin, n. 9 prosenttiyksikköä, kuusella hajonta oli noin yhden prosenttiyksikön pienempi. Koko aineistossa keskihajonta oli kuormainvaakamittauksessa 8,9 prosenttiyksikköä ja pinomittauksessa 16,9 prosenttiyksikköä. Mittaerojen hajonta kasvoi selvästi erän tilavuuden pienentyessä.

Kuormainvaakamittauksen virhelähteitä ovat puutavaran tuoretiheyden vaihtelu ja satunnaiset punnitusvirheet erien välillä samassa punnitusyksikössä, sekä tehtaan perusmittauksen toteutuksesta aiheutuva virhe. Menetelmällä on tarkkuutensa puolesta hyvät käyttöedellytykset, kun samaan kuormaan (punnitusyksikköön) koottavien kuitupuuerien tuoretiheyden vaihtelu ei ole suurta. Tulokset voidaan yleistää Suomen eteläosan kuitupuulle.

  • Heikkilä, Sähköposti: jani.heikkila@metla.fi (sähköposti)
  • Lindblad, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Hujo, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Verkasalo, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 5668, Tutkimusartikkeli
Vesa Tanttu, Anssi Ahtikoski, Matti Sirén. Korjuuvaihtoehtojen kannattavuus metsänomistajalle nuoren metsän harvennuksessa hankintakaupalla. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5668. https://doi.org/10.14214/ma.5668
Original keywords: kannattavuus; energiapuuharvennus; hankintakauppa; nuoret metsät; valtion tuet; kemera; integroitu korjuu
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksessa verrattiin energiapuuharvennuksen ja ainespuuharvennuksen kannattavuutta metsänomistajan näkökulmasta nuoren metsän harvennuksessa. Tutkimuskohteina oli 16 eteläsuomalaista nuoren metsän hoidon kemera-ehdot täyttävää metsikköä. Vertailtavina olivat ainespuun korjuu, energiapuun korjuu kokopuuna sekä aines- ja energiapuun integroitu korjuu, joissa toimintaan saatiin kemera-tuet. Ainespuun korjuussa kannattavuus laskettiin myös vaihtoehdolle, jossa pinta-alatukea ei myönnettäisi. Tarkastelussa kauppatapana oli hankintakauppa, jossa ainespuukorjuun hankintatulo realisoitui tienvarressa ja energiapuukorjuun lämpölaitoksella. Metsänomistaja vastasi korjuukustannuksista, jotka tarkastelussa olivat laskennallisia. Energiapuuvaihtoehdossa kannattavuustarkastelu tehtiin myös yrityksen näkökulmasta. Tällöin metsänomistajan oletettiin saavan energiapuusta korvauksen.

Energiapuun talteenotto kokopuuna oli metsänomistajalle kannattavin vaihtoehto konehakkuussa 15 metsikössä ja moottorisahahakkuussa 14 metsikössä, kun hakkeesta saatiin käyttöpaikalle toimitettuna 11 e/MWh. Ainespuun korjuu ilman tukia oli metsänomistajalle epäedullisin vaihtoehto konehakkuussa 11 metsikössä ja moottorisahahakkuussa 15 metsikössä. Integroitua korjuuta ei pääsääntöisesti kannata tehdä, koska energiapuuositteen talteenotto ainespuuhakkuun yhteydessä on kallista. Suurin hinta, jonka energiapuun hankintaa tekevä yritys olisi voinut tutkimusmetsiköissä energiapuusta maksaa, jotta sen toiminta olisi vielä kannattavaa, oli 2,7–10,2 e/m3.

Korjuuoloiltaan ainespuun korjuuseen kannattamattomissa kohteissa tuet voivat mahdollistaa taloudellisesti kannattavan energiapuun talteenoton. Kemera-ehdot täyttyvät kuitenkin usein myös hyvin ainespuun korjuuseenkin soveltuvissa kohteissa. Tällöin tuet saattavat kannustaa korjaamaan ainespuuta energiakäyttöön.

  • Tanttu, Sähköposti: vesa.tanttu@tts.fi (sähköposti)
  • Ahtikoski, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Sirén, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 5667, Tutkimusartikkeli
Arto Haara, Kari T. Korhonen. Kuvioittaisen arvioinnin luotettavuus. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5667. https://doi.org/10.14214/ma.5667
Original keywords: arviointivirhe; mittausvirhe; inventointi; kuvioittainen arviointi
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa nykyisin käytössä olevan SOLMU-muotoisen kuvioittaisen arvioinnin luotettavuudesta, jossa puusto mitataan puusto-ositteittain. Tutkimusaineisto käsitti 1 304 kuviota, joista 142 oli taimikkokuviota. Pääosin Itä-Suomessa sijaitseva tutkimusaineisto mitattiin vuosina 1997–1998. Tutkimuksessa tarkasteltiin kuvioittaisen arvioinnin luotettavuutta kuvion ja puulajiositteiden keskitilavuuden, keskiläpimitan, keskipituuden, keski-iän, pohjapinta-alan sekä tukki- ja kuitutilavuuden keskivirheen ja harhan avulla. Luotettavuutta tarkasteltiin myös osittamalla aineisto pääryhmän, metsätyypin, kehitysluokan ja vallitsevan puulajin mukaan. Lisäksi tutkittiin mittaajien välistä vaihtelua. Tutkimuksessa vertailtiin myös erilaisia läpimittajakaumamalleja kuvauspuiden muodostamisessa osana inventointitulosten laskentaa.

Tutkimuksessa kuvion keskitilavuuden keskivirheeksi saatiin 24,8 %. Tarkistusmittauksen otantavirhe vähennettynä em. keskivirheeksi tuli 21,4 %. Keskitilavuus aliarvioitiin 1,6 %. Puulajeista männyn suhteelliset keskivirheet olivat kaikissa puustotunnuksissa pienimmät. Pohjapinta-ala ja keskitilavuus aliarvioitiin selvästi runsaspuustoisissa metsiköissä. Vähäpuustoisten metsiköiden pohjapinta-ala yliarvioitiin hieman. Mittaajien välinen vaihtelu oli huomattavaa. Keskitilavuuden mittaajakohtainen keskivirhe vaihteli 10,6 %:sta 33,9 %:iin (arvioijakohtainen otantavirhe poistettu tarkistusmittauksista). Pohjapinta-alan mittaajakohtainen keskivirhe vaihteli 6,6 %:sta 24,5 %:iin.

Tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää esimerkiksi metsävaratiedon laadun määrittämisessä, kuvioittaisen arvioinnin kehitystyössä ja vaihtoehtoisten tiedonhankintamenetelmien arvioinneissa.

  • Haara, Sähköposti: arto.haara@metla.fi (sähköposti)
  • Korhonen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 5666, Tutkimusartikkeli
Anne Toppinen, Ritva Toivonen, Tapio Tilli. Tuojamaiden väliset erot raakapuun tuontihinnoissa Suomeen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5666. https://doi.org/10.14214/ma.5666
Original keywords: yhden hinnan laki; raakapuu; ulkomaankauppa; hintadiskriminaatio
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Raakapuun tuontihintojen määräytymistä ei ole Suomessa mallitettu ekonometrisesti, vaikka tuonnin merkityksen kasvaessa yhteydet kotimaan kantohintakehitykseen ja markkinoiden toimintaan ovat puumarkkinoiden toimivuuden näkökulmasta kiinnostavat. Tässä tutkimuksessa kuvataan eri tuojamaiden hintavaihteluita havu- ja lehtipuun tuonnissa Suomeen. Lisäksi tutkitaan ns. yhden hinnan lain avulla poikkeaako tuontipuun hintakehitys tärkeimpien tuojamaiden eli Venäjän, Ruotsin, Saksan ja Baltian maiden välillä. Tulokset osoittavat ettei tuontipuun hinta eri alkuperämaista ole täysin noudattanut yhden hinnan lakia koko jaksolla 1980–2001 tarkasteltuna, mutta vuosina 1992–2001 puun tuontihintojen vaihtelu eri tuojamaiden välillä on ollut aiempaa yhdenmukaisempaa.

  • Toppinen, Sähköposti: anne.toppinen@metla.fi (sähköposti)
  • Toivonen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Tilli, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 5665, Tutkimusartikkeli
Tuula Nuutinen, Olli Salminen, Hannu Hirvelä. Etelä-Suomen yksityismetsien hakkuumahdollisuudet veromuodoittain 2002–2031. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5665. https://doi.org/10.14214/ma.5665
Original keywords: hakkuumahdollisuudet; yksityismetsät; metsäverouudistus
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Yksityismetsillä ja niiden toimintaympäristössä tapahtuvilla muutoksilla, kuten vuonna 1993 voimaan astuneella metsäverouudistuksella, on keskeinen merkitys teollisuuden puunhankinnalle Suomessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli skenaariolaskelmien avulla arvioida Etelä-Suomen yksityismetsien lähivuosikymmenten (2002–2031) hakkuumahdollisuuksia ja puuston kehitystä eri veromuodon siirtymäkaudelle (1993–2005) valinneiden metsänomistajien metsissä sekä verrata näitä arvioita edeltävien vuosien toteutuneisiin hakkuisiin.

Etelä-Suomen yksityismetsien puun tarjonnan yläraja on 66,4 miljoonaa kuutiometriä ainespuuta vuodessa. Tämä on 1,5-kertainen vuosien 2002–2011 suurimman kestävän hakkuumäärän arvioon (43,2 miljoonaa kuutiometriä vuodessa) verrattuna. Kestävyyskriteerit jaksottavat välittömät hakkuumahdollisuudet useammalle kaudelle. Vuosina 1997–2001 toteutuneiden hakkuiden ainespuukertymä (42,5 miljoonaa kuutiometriä) on samaa suuruusluokkaa kuin suurin kestävä hakkuumäärä. Toteutuneiden hakkuiden puutavaralajirakenne ei ole pitkällä aikavälillä kestävä, sillä kuusitukin hakkuut ylittävät kestävät hakkuumahdollisuudet. Pinta-alaverotukseen siirtymäkaudella kuuluvien yksityismetsien osuus hakkuumahdollisuuksista vaihtelee eri laskelmissa ja eri kausilla 31–36 prosentin välillä. Osuus vastaa ko. ryhmän osuutta pinta-alasta, tilavuudesta ja tukkitilavuudesta. Vuosina 1997–2002 pinta-alaverotettujen metsien osuus markkinahakkuista oli keskimäärin 53 prosenttia. Hakkuiden optimaalinen kohdentuminen veromuodoittain on siis erilainen kuin siirtymäkaudella toteutunut.

Siirtymäkauden hakkuiden painottuminen pinta-alaverotettuihin metsiin kasvattaa myyntivero tuksen jo siirtymäkaudelle valinneiden metsiä. Laskelmien perusteella pinta-alaverotuksessa olleiden metsien hakkuiden väheneminen siirtymäkauden jälkeen on korvattavissa lisäämällä muiden yksityismetsänomistajaryhmien hakkuita. Tutkimuksessa ei tarkasteltu metsänomistajien hakkuukäyttäytymistä eivätkä laskelmat ennusta puumarkkinoilla toteutuvaa tarjontaa.

  • Nuutinen, Sähköposti: tuula.nuutinen@metla.fi (sähköposti)
  • Salminen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Hirvelä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 5664, Tutkimusartikkeli
Pentti Niemistö, Eero Poutiainen. Hieskoivikon käsittelyn vaikutus kuusialikasvoksen kehitykseen Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan viljavilla ojitusalueilla. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5664. https://doi.org/10.14214/ma.5664
Original keywords: alikasvos; harvennus; hieskoivu; kuusi; kaksijaksoisuus; kannattavuus; turvemaa; uudistaminen; pituus; vapautus
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Viidellä hieskoivukokeella tutkittiin harvennuksen ja taimikon vapautuksen vaikutusta kuusialikasvoksen kehitykseen ja verrattiin verhopuuston käsittelyvaihtoehtojen kannattavuutta.

Hieskoivikon alle istutetuista kuusista 70–90 % säilyi terveinä ja teknisesti hyvinä 10–15 vuoden tutkimusjaksolla riippumatta koivikon tiheydestä. Alle 2 metrin pituisena kuusten kasvu riippui vain vähän verhopuuston tiheydestä. Tämän jälkeen kuuset hyötyivät selvästi koivikon harvennuksesta. Vapautuksen jälkeen kuusten pituuskasvu pysyi ennallaan noin kolme vuotta ja elpyi 5–10 vuodessa samalle tasolle mustikkatyypillä vapaana kasvaneiden yhtä suurten kuusten kanssa.

Kokonaan harventamaton hieskoivutiheikkö oli taloudellisesti huonoin vaihtoehto. Nuorelle hieskoivikolle sopivin tiheys on 2 000–2 500 kpl ha–1. Kuuset kannattaa istuttaa pian koivikon ensiharvennuksen jälkeen, jolloin koivut ovat 30–35 vuoden ikäisiä ja niitä on noin 1 000 kpl ha–1. Koivukuitupuuta tuotettaessa toista harvennusta ei tarvita ja kuusikko vapautetaan noin 15 vuoden kuluttua 2–3 metrin pituisena. Erityisen viljava ja hyvälaatuinen hieskoivikko voidaan tällöin harventaa toisen kerran ja kasvattaa koivutukkia kuusten päällä. Koivut poistetaan kuitenkin ennen kuin lahoviat oleellisesti lisääntyvät ja kuusten latvat kärsivät liiaksi koivujen piiskauksesta.

Ensiharvennuksen aikoihin syntynyt tai viljelty kuusialikasvos niveltyy hyvin hieskoivikon normaaliin kasvatukseen. Varhemmin syntyneessä kuusentaimikossa on valittava joko hieskoivujen aikainen poisto tai voimakas harventaminen, jolloin koivikon tuotos jää normaalia pienemmäksi. Sen sijaan kuusen istutus päätehakkuuta lähestyvään hieskoivikkoon ei näytä kannattavalta. Avohakkuun jälkeen istutetut kuuset kasvavat paremmin ja lehtipuuvesakko suojaa niitä hallalta.

  • Niemistö, Sähköposti: pentti.niemisto@metla.fi (sähköposti)
  • Poutiainen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6809, Tutkimusartikkeli
Tuula Nuutinen, Hannu Hirvelä, Kari Härkönen, Hannu Hökkä. Valtakunnan metsien 9. inventointiin perustuvat hakkuumahdollisuusarviot vuosille 2002–2031 Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueella. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3B artikkeli 6809. https://doi.org/10.14214/ma.6809
Original keywords: hakkuumahdollisuusarvio; suurin kestävä hakkuumäärä; hakkuumahto; MELA-ohjelmisto; valtakunnan metsien 9. inventointi; Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskus
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueen hakkuumahdollisuudet vuosille 2002–2031. Hakkuulaskelmat tehtiin MELA-ohjelmistolla. Laskelmissa käytettiin valtakunnan metsien 9. inventoinnin (VMI9) koeala- ja puutiedoista muodostettua laskelma-aineistoa. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion metsänkäsittelysuositusten perusteella hakkuukypsää ja hakkuukypsäksi tulevaa puuta riittäisi hakattavaksi inventointia seuraavalla kymmenvuotiskaudella 6,0 miljoonaa kuutiometriä vuodessa eli 1,4-kertaisesti vuosina 1997–2001 keskimäärin toteutuneisiin hakkuisiin verrattuna (noin 4,1 miljoonaa kuutiometriä käyttöpuuta vuodessa). Vaikka hakkuumahto hyödynnettäisiin kokonaan, puuvaranto puuntuotantoon käytettävissä olevalla metsä- ja kitumaalla hieman suurenisi lähivuosikymmeninä ja hakkuumahto säilyisi toisella kymmenvuotiskaudella lähes 6 miljoonassa kuutiometrissä vuodessa. Suurimman jatkuvasti hakattavissa olevan vuosittaisen käyttöpuumäärän arvio laskettiin maksimoimalla nettotulojen nykyarvoa neljän prosentin korkokannalla siten, että kokonaishakkuukertymät ja nettotulot olivat aina vähintään edellisen kymmenvuotiskauden tasolla, tukkipuukertymät pysyivät koko laskelma-ajan vähintään ensimmäisen kymmenvuotiskauden tasolla ja puuston tuottoarvo neljän prosentin korkokannalla laskettuna oli laskelma-ajan lopussa vähintään laskelman alkuhetken tasolla. Arvio on ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella 5,2 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Koko kolmenkymmenen vuoden tarkastelujaksolla suurimman kestävän hakkuumäärän arviosta on mäntyä keskimäärin 60, kuusta 21, koivua 17 ja muuta lehtipuuta 2 prosenttia. Koivun kertymästä on turvemailla keskimäärin 64 prosenttia. Metsä- ja kitumaasta on tiukasti suojeltu noin kuusi prosenttia ja rajoitetussa käytössä noin 12 prosenttia. Suojelu ja käytönrajoitukset supistavat ensimmäisen kymmenvuotiskauden hakkuumahtoa 0,9 miljoonaa kuutiometriä ja kestäviä hakkuumahdollisuuksia 0,6 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Esitetyt hakkuumahdollisuusarviot eivät ole puun tarjonnan eivätkä todennäköisesti toteutuvan tulevaisuuden ennusteita. Käytännössä puunostajat ja metsänomistajat ratkaisevat, miten metsiä hakataan ja hoidetaan.

  • Nuutinen, Sähköposti: tuula.nuutinen@metla.fi (sähköposti)
  • Hirvelä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Härkönen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Hökkä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6808, Tutkimusartikkeli
Erkki Tomppo, Tarja Tuomainen, Helena Henttonen, Antti Ihalainen, Kari T. Korhonen, Helena Mäkelä, Tiina Tonteri. Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueen metsävarat 1968–2002. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3B artikkeli 6808. https://doi.org/10.14214/ma.6808
Original keywords: Valtakunnan metsien inventointi; metsävarat; metsien kasvu; metsien metsänhoidollinen tila; metsien monimuotoisuus; metsäsertifiointi
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tässä julkaisussa esitetään valtakunnan metsien yhdeksänteen inventointiin (VMI9) perustuvat Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueen metsävaratiedot ja niiden muutokset aikavälillä 1968–2002. Lisäksi analysoidaan muutosten syitä. Yhdeksännen inventoinnin otantamenetelmän suunnittelun periaatteet, maastomittaukset ja tuloslaskenta on kuvattu Metsätieteen aikakauskirjassa 2B/1998 ja Pohjois-Suomessa sovellettava otantamenetelmä Metsätieteen aikakauskirjassa 1B/2001. Uudelleen mitattavien pysyvien koealojen aiheuttamat muutokset mittauksiin on kuvattu julkaisussa Metsätieteen aikakauskirja 2B/2003.

Pohjois-Pohjanmaa on maamme suovaltaisin alue. Metsätalousmaata on 3,12 milj. hehtaaria ja siitä on suota 53%. Soiden ojitus ja muuttuneet metsien käsittelytavat ovat lisänneet puuston kasvua siten, että vuotuinen kasvu on yli kaksinkertainen 1960-luvun lopulla mitattuun kasvuun verrattuna ja on nyt 8,81 milj. m3/v. Männyn kasvu on yli kaksi ja puolikertainen VMI5:n aikaiseen verrattuna. Puuston poistuma ylitti kasvun tai oli lähellä kasvua vielä 1960- ja 1970-luvun taitteessa, mutta on sen jälkeen ollut kasvua pienempi. Puuvaranto on noussut 1960-luvun lopun 119 milj. m3:stä 201 milj. m3:iin.

Metsänhoidollisin perustein voitaisiin hakkuita tehdä inventointia seuraavalla 10-vuotiskaudella 1,3 milj. hehtaarilla. Myöhässä olevien hakkuiden pinta-ala on 360 000 ha. Taimikonhoitoa tulisi tehdä 320 000 ha ja ensiharvennuksia 420 000 ha. Ojitettuja soita on 1,03 milj. ha. Kunnostusojituksen tarpeessa olevien soiden pinta-ala on 320 000 ha.

Metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä vastaavia elinympäristöjä on VMI:n mukaan 0,7% yhteen lasketusta metsä-, kitu- ja joutomaan pinta-alasta. Kuollutta, vähintään 10 cm:n vahvuista puuta on metsä- ja kitumaalla keskimäärin 4,4 m3/ha. Pohjois-Pohjanmaan alueen metsät täyttävät ne metsäsertifioinnin kriteerit, joissa tietolähteenä on VMI.

  • Tomppo, Sähköposti: erkki.tomppo@metla.fi (sähköposti)
  • Tuomainen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Henttonen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Ihalainen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Korhonen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Mäkelä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Tonteri, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6223, Tutkimusartikkeli
Harri Hänninen, Mikko Kurttila. (2014). Metsänomistajien tiedot luonnon monimuotoisuutta vaalivan metsänhoidon velvoitteista ja suosituksista. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3 artikkeli 6223. https://doi.org/10.14214/ma.6223
Original keywords: metsäsertifiointi; yksityismetsänomistajat; metsälaki; monimuotoisuus; metsäneuvonta; erityisen arvokkaat elinympäristöt; metsänhoitosuositukset
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yksityismetsänomistajien tietoja metsälain, metsänhoitosuositusten sekä metsäsertifioinnin monimuotoisuuden ylläpitoon liittyvistä vaatimuksista ja suosituksista. Tutkimusaineisto perustui yksityismetsien metsäluonnon hoidon laadun maastoarvioinnissa vuosina 1998–99 kerättyyn aineistoon, jota täydennettiin postikyselyllä keväällä 2001. Kyselyyn saatiin 585 hyväksyttyä vastausta ja vastausprosentti oli 55,8. Metsänomistajien monimuotoisuustietämystä selvitettiin 29:llä tiedon tasoa testaavalla yleispiirteisellä kysymyksellä. Tulosten perusteella metsänomistajien tietoja monimuotoisen metsänhoidon velvoitteista ja suosituksista voidaan pitää enintään välttävinä: he osasivat vastata oikein vain puoleen kysymyksistä. Parhaiten metsänomistajat tunsivat pienvesien ja kosteikkojen läheisyydessä olevien metsien käsittelyyn liittyvät vaatimukset ja suositukset. Eniten epävarmuutta oli metsäsertifiointiin liittyvissä kysymyksissä, joka johtunee sertifioinnin ottamisesta käyttöön vain vajaa kaksi vuotta ennen kyselyn toteuttamista. Horjuvuutta oli myös uudistusalan säästöpuihin liittyvissä kysymyksissä. Vaikka metsänomistajat tiesivät hyvin, että säästöpuita tulee jättää uudistusalalle, useimmat olisivat poistaneet ne taimikonhoidon tai viimeistään ensiharvennuksen yhteydessä. Metsäneuvonnan vaikuttavuuden kannalta keskeistä on, että ne metsänomistajat, jotka olivat osallistuneet metsäkursseille tai keskustelleet metsäammattilaisen kanssa erityisen tärkeiden elinympäristöjen tunnistamiseen ja hoitoon liittyvistä kysymyksistä tiesivät vastaukset parhaiten. Monimuotoisuusneuvontaa olisi kuitenkin kehitettävä panostamalla operationaalisten neuvojen ohella toimenpiteiden ekologisiin perusteisiin.

  • Hänninen, Sähköposti: harri.hanninen@metla.fi (sähköposti)
  • Kurttila, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6222, Tutkimusartikkeli
Pekka Tamminen, Anna Saarsalmi. (2014). Viljavien maiden nuorten kuusikoiden neulasten booripitoisuus Etelä-Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3 artikkeli 6222. https://doi.org/10.14214/ma.6222
Original keywords: kuusi; kasvuhäiriö; boori
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Pohjois-Savossa on kiinnitetty kasvavaa huomiota nuorissa, viljavien kangasmaiden kuusikoissa ilmeneviin kasvuhäiriöihin. Kasvuhäiriön on oletettu aiheutuvan boorin puutteesta. Kasvuhäiriön yleisyyttä ja erityisesti neulasten booripitoisuuksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä tutkittiin Etelä-Suomessa (Oulun läänin etelärajaan asti) valtakunnan metsien 9. inventoinnin koealoilla. Selvityksessä oli mukana 110 nuorta kuusikkoa (Picea abies (L.) Karst.), joista kerättiin neulas- ja maanäytteitä sekä määritettiin erilaisia puu- ja metsikkötunnuksia.

Boorin puutosrajan alapuolella olevia pitoisuuksia, alle 5 mg/kg, tavattiin kolmea poikkeusta lukuun ottamatta Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Keski-Suomen ja Etelä-Savon metsäkeskuksissa. Selvästi kasvuhäiriöisiä puita tavattiin samalla alueella.

Neulasten booripitoisuus näytti laskevan pohjoiseen ja itään sekä metsikön tiheyden ja puuston keskiläpimitan myötä. Toisaalta neulasten booripitoisuus oli sitä korkeampi, mitä kosteampi kasvupaikka oli. Maa-analyysimuuttujista parhaiten neulasten booripitoisuutta selittivät kivennäismaan vesiliukoisen boorin pitoisuus ja määrä ja humuskerroksen kokonais- ja vesiliukoisen boorin määrä.

  • Tamminen, Sähköposti: pekka.tamminen@metla.fi (sähköposti)
  • Saarsalmi, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6221, Tutkimusartikkeli
Päivi Ylikoski, Yrjö Niskanen, Harri Hänninen, Mikko Kurttila, Timo Pukkala. (2014). Sijainnin vaikutus uudistusikäisen metsikön hakkuuseen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3 artikkeli 6221. https://doi.org/10.14214/ma.6221
Original keywords: yksityismetsänomistajat; metsäsuunnitelma; monitasoinen sekamalli; spatiaaliset tekijät; uudistushakkuu
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksessa tarkastellaan uudistusikäisten metsiköiden hakkuisiin vaikuttavia metsikkö-, metsälö- ja metsänomistajakohtaisia tekijöitä. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat metsikön sijaintitekijöiden ja metsäsuunnitelman hakkuusuosituksen vaikutukset hakkuukohteen valintaan. Uudistusikäisen metsikön hakkuun todennäköisyyttä selitetään monitasoisen logistisen regressiomallin avulla. Aineiston muodostivat Etelä-Savon metsäkeskuksen alueelta 1 027 uudistusikäistä metsikköä. Metsiköt kuuluivat 121 metsänomistajalle, jotka olivat hakanneet uudistusikäisiä metsiköitä vuosina 1989–2000. Perusaineiston muodosti vuosina 1988–91 tehtyjen tilakohtaisten ja välialueiden metsäsuunnittelun kuvioaineisto, jota täydennettiin metsänomistajien haastatteluilla, maastoinventoinnilla ja karttatulkinnalla. Tutkimus osoitti, että metsikön sijainnilla on vaikutusta valittaessa hakkuukohdetta uudistusikäisen metsiköiden joukosta. Järvien ja jokien lähistöllä sijaitsevat metsiköt jäivät todennäköisemmin hakkaamatta kuin kauempana sijaitsevat metsiköt. Myös yleisen tien varrella olevat metsiköt jäivät todennäköisemmin hakkaamatta kuin tiehen rajoittumattomat uudistusikäiset metsiköt. Alle 50 hehtaarin metsälöillä metsikön sijaintia kuvaavilla tekijöillä ei ollut merkitystä hakkuukohteen valinnassa toisin kuin suuremmilla metsälöillä. Uudistusikäisen metsikön hakkuun todennäköisyys oli noin 20 prosenttiyksikköä suurempi, jos se oli tilakohtaisessa metsäsuunnitelmassa ehdotettu hakattavaksi verrattuna tapaukseen, ettei metsänomistajalla ollut suunnitelmaa eikä metsikölle ollut ns. välialueinventoinnissa tehty hakkuuehdotusta.

  • Ylikoski, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)
  • Niskanen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Hänninen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Kurttila, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Pukkala, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6220, Tutkimusartikkeli
Yrjö Niskanen. (2014). Metsäsuunnitelman vaikutus ensiharvennuspäätökseen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3 artikkeli 6220. https://doi.org/10.14214/ma.6220
Original keywords: metsäsuunnittelu; metsäpolitiikka; päätöstuki; ensiharvennus; yksityismetsänomistajat; logit-malli; vaikuttavuus
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää metsäsuunnitelman vaikutusta ensiharvennuspäätökseen. Vaikutus jaettiin viiteen osavaikutukseen; tieto-, aktivointi-, määrä-, kohdistamis- ja ajoitusvaikutus. Tutkimus perustui kuvio- ja metsälötason aineistoon 182 eteläsavolaiselta metsälöltä, joilta selvitettiin metsien käyttö metsäsuunnitelman voimassaoloajalta, kymmenvuotisjaksolta noin vuosina 1990–2000. Kuviotason aineistolle laadittiin ensiharvennusta selittävä logit-malli ja metsälötason aineistoa analysoitiin vertailevilla menetelmillä.

Metsäsuunnitelmalla oli ensiharvennuksia lisäävä aktivointi- ja määrävaikutus, muttei tieto-, kohdistamis- tai ajoitusvaikutuksia. Metsänhoitoyhdistysten aktiivisuus suunnittelun välialuetieto-jen käytössä todennäköisesti vähensi eroja metsäsuunnitelman omistavien ja suunnitelmaa omistamattomien välillä. Suunnitelman omistavista ja suunnitelmaa omistamattomista noin kolmannes tiesi metsälönsä todellisen ensiharvennustilanteen (ei tietovaikutusta). Suunnitelman omistavista ryhtyi suunnitelmaa omistamattomia suurempi osuus ensiharvennukseen (aktivointivaikutus). Joka seitsemäs metsänomistaja teki kaikki ensiharvennukset. Suunnitelman omistavat olivat tehneet keskimäärin lähes puolet ja suunnitelmaa omistamattomat reilun neljänneksen tarpeesta (määrävaikutus). Ensiharvennus kohdistui yleisesti harvennuksen tarpeessa oleville kuvioille (ei kohdistamisvaikutusta). Metsäsuunnitelman kiireellisyysesitykset eivät vaikuttaneet suunnitelman omistavien töiden ajoitukseen (ei ajoitusvaikutusta), mutta metsäsuunnitelman omistavat harvensivat kiireellisiä kohteita suunnitelmaa omistamattomia todennäköisemmin. Suunnitelmaan sitoutuminen lisäsi ensiharvennuksen todennäköisyyttä. Metsänomistajan ikääntyminen, ulkokuntalaisuus ja metsälön koon kasvu puolestaan alensivat todennäköisyyttä.

Metsäsuunnitelman kehittämisessä tavoitteet tulisi asettaa ainakin metsänomistajan osaamiselle metsäsuunnitelman käytössä ja suunnitelman tavoitelluille vaikutuksille päätöksenteossa. Vaikuttavuus paranisi myös lisäämällä suunnitelman käytön erillistä neuvontaa sekä lisäämällä ammattilaisten aktiivisuutta suunnitelman käytön neuvonnassa tilakäyntien yhteydessä.

  • Niskanen, Sähköposti: iinuski@pp.inet.fi (sähköposti)
artikkeli 6248, Tutkimusartikkeli
Eija Pouta, Tuija Sievänen, Marjo Neuvonen. Virkistyskäyttöön varustettujen valtion alueiden käyttäjät ja käytön määrä eri väestöryhmissä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 2 artikkeli 6248. https://doi.org/10.14214/ma.6248
Original keywords: ulkoilu; luonnon virkistyskäyttö; kansallispuistot; valtion retkeilyalueet; erämaa-alueet
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Virkistyskäyttöön varustetut valtion alueet kuten, kansallispuistot, erämaa-alueet ja valtion retkeilyalueet palvelevat sekä luonnonsuojelua että virkistyskäyttöä ja matkailua. Melko vähän on kuitenkin kiinnitetty huomiota siihen, mitkä väestöryhmät ulkoilevat näillä alueilla. Tässä tutkimuksessa analysoidaan valtion alueiden käyttämiseen ja käytön määrään vaikuttavia tekijöitä logistisella ja negatiiviseen binomijakaumaan perustuvalla regressiomallilla. Tutkimus perustuu väestöpohjaiseen kyselyaineistoon.

Tulosten perusteella virkistyskäyttöön varustettujen valtion alueiden käyttäjät olivat keskimääräistä korkeamman koulutuksen saaneita ja työskentelivät muita useammin toimihenkilöinä. Alueiden käyttäjät olivat yleensäkin aktiivisia ulkoilun – erityisesti hiihdon, laskettelun ja telttailun – harrastajia. Valtion alueiden sijainti kotikunnan läheisyydessä lisäsi vastaajan todennäköisyyttä käyttää alueita. Alueiden käytön määrää puolestaan lisäsi alueiden runsaus vastaajan kotikunnassa, vastaajan itäsuomalaisuus tai asuminen yli 100 000 asukkaan kaupungissa. Kotitalouden pieni koko ja vapaa-ajan runsaus lisäsivät käytön määrää. Alueilla vähän tai ei ollenkaan käyvien väestöryhmien tarpeet ja käytön esteet tulisi tuntea paremmin alueiden käyttömahdollisuuksien kehittämiseksi.

  • Pouta, Sähköposti: eija.pouta@helsinki.fi (sähköposti)
  • Sievänen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Neuvonen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6247, Tutkimusartikkeli
Esa-Jussi Viitala, Veli-Matti Saarinen, Aaro Mikkola, Mikael Strandström. Metsäteiden lisärakentamistarpeen määrittäminen paikkatietoaineistojen avulla. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 2 artikkeli 6247. https://doi.org/10.14214/ma.6247
Original keywords: metsätiet; paikkatietoaineistot; metsäkuljetusmatka
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksessa selvitettiin paikkatietoaineistojen avulla, kuinka suuri osa metsistä ja puustosta on 200 ja 400 metrin metsäkuljetusmatkojen ulkopuolella. Tutkimusaineisto käsitti viisi kuntaa Keski-Suomesta ja Etelä-Savosta.

Tulosten mukaan uusien metsäteiden rakentamistarve riippuu merkittävästi siitä, millaista keskimääräistä metsäkuljetusmatkaa tavoitellaan. Jos tavoitteena pidetään kestävän metsätalouden rahoituslain ehdoissa esitettyä 200 metriä, tienrakennustarvetta on vielä jonkin verran. Kyseisen tavoitteen ulkopuolella on noin kymmenesosa metsätalouden maasta ja puustosta, tosin erot kuntien välillä ovat verrattain suuria. Jos tavoitteena sen sijaan pidetään Viitalan ja Uotilan (1999) laskemaa optimaalista metsäkuljetusmatkaa eli 400 metriä, uusien metsäteiden rakentamistarve näyttäisi varsin vähäiseltä. Kyseisen metsäkuljetusmatkan ulkopuolella on vain noin yksi prosentti metsätalouden maasta ja puuston tilavuudesta.

Metsäteiden kokonaismäärän kasvaessa niiden lisärakentamisen tarpeellisuutta ja kannattavuutta on syytä arvioida aikaisempaa tarkemmin. Paikkatietoaineistot ja niiden pohjalle kehitetyt laskentaohjelmat tarjoavat tähän käyttökelpoisen apuvälineen. Niiden avulla olisi myös mahdollista analysoida metsäteiden lisärakentamisen tarvetta Kansallisen metsäohjelman ja alueellisten metsä-ohjelmien tarkistusten yhteydessä. Nykyisissä ohjelmissa lisärakentamisen perustelut on esitetty melko yleisellä tasolla. Myös kestävän metsätalouden rahoituslain ehtojen perustelut ovat jääneet epäselviksi muun muassa tavoiteltavien metsäkuljetusmatkojen osalta.

  • Viitala, Sähköposti: esa-jussi.viitala@metla.fi (sähköposti)
  • Saarinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Mikkola, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Strandström, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6246, Tutkimusartikkeli
Arto Haara, Kari T. Korhonen. Toimenpide-ehdotusten simulointi laskennallisesti ajantasaistetusta kuvioaineistosta. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 2 artikkeli 6246. https://doi.org/10.14214/ma.6246
Original keywords: metsäsuunnittelu; metsävaratiedot; kasvumallit; ajantasaistus; metsäinventointi; toimenpide-ehdotus
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää eri virhelähteiden vaikutus toimenpide-ehdotuksiin, jotka on tuotettu laskennallisesti ajantasaistetusta kuvioaineistosta. Tutkimuksessa tarkasteltuja virhe-lähteitä olivat aineistonmuodostus, mittausvirheet ja ajantasaistus. Tutkimuksessa keskityttiin ensimmäisen suunnittelukauden (5 vuotta) toimenpidetarpeisiin nykyhetkellä tai 5 ja 10 vuoden ajantasaistuksen jälkeen. Kunkin metsikön ”todellisena toimenpidetarpeena” pidettiin puittaisesta inventointitiedosta tuotettua harvennusmalleihin ja uudistamisrajoihin perustuvaa toimenpidetarvetta. Tutkimusaineisto käsitti 274 metsikköä, jotka valittiin Metsäntutkimuslaitoksen pysyviltä kasvukoealoilta, ns. INKA-aineistosta. Lisäksi käytettiin 988:a tarkistusinventointiaineiston metsikköä kuvioittaisen arvioinnin virheiden generoinnissa tutkimusaineistoon. Tutkimusaineistosta muodostettiin puittaiset ja kuvioittaiset lähtötiedostot. Toimenpide-ehdotuksien tuottamisessa ja laskennallisessa ajantasaistuksessa käytettiin MELA-ohjelmistoa. Mittausvirheet osoittautuivat tutkituista virhelähteistä suurimmaksi epävarmuuden aiheuttajaksi sekä puustotunnusten ajantasaistuksessa että toimenpide-ehdotusten ennustamisessa. Puittaisista aineistoista tuotetut toimenpide-ehdotukset, ja erityisesti harvennustarpeen määrittelyt, olivat luotettavampia kuin metsikkötason aineistoilla tuotetut toimenpide-ehdotukset. Kasvumallien avulla ajantasaistettu inventointiaineisto voisi soveltua toimenpide-ehdotusten kannalta metsäsuunnittelun lähtöaineistoksi, mikäli toimenpide-ehdotuksia tarkastellaan puustotietojen ja harvennus- ja uudistamismallien mukaan. Toimenpide-ehdotusten luotettavuuteen vaikutti merkittävästi se, miten kasvumalleissa käytettävä lämpösumma oli johdettu. Jos lämpösummaksi otettiin INKA-aineiston kullekin metsikölle määritetty alkuperäinen lämpösumma, tulokset olivat selvästi heikompia kuin jos lämpösumma määritettiin laskennallisesti vastaavalla tavalla kuin kasvumallien laadinnassa. Lisätutkimusta tarvitaan etenkin laskennallisesti johdettujen ja maastossa arvioitujen toimenpidetarpeiden yhteneväisyydestä.

  • Haara, Sähköposti: arto.haara@metla.fi (sähköposti)
  • Korhonen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6245, Tutkimusartikkeli
Janne Levula, Teuvo Levula, Carl Johan Westman. Männyntaimikon kehityksen suhde maan ominaisuuksiin käsittelemättömällä ja kulotetulla metsämaalla. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 2 artikkeli 6245. https://doi.org/10.14214/ma.6245
Original keywords: uudistaminen; maannos; maan väri; maan vesipitoisuus; maalaji; kasvupaikkaluokitus
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksessa selvitettiin runkoluvun sekä keskiläpimitan, keskipituuden ja runkotilavuuden kasvujen suhdetta maatunnuksiin kahdessa 18–19 vuoden ikäisessä istutetussa männyntaimikossa. Puolet tutkimuksen koealoista (yhteensä 40 kpl) oli käsitelty kulottamalla ja alkuperäinen metsätyyppi vaihteli välillä VT–MT. Koealojen keskipisteessä sijaitsevista näytteenottopisteistä kuvattiin maannosprofiili 0,7 m:n syvyyteen, mitattiin maan vesipitoisuus ja määritettiin lajitekoostumus. Taimikon tila mitattiin 50 m2:n koealalta kunkin näytteenottopisteen ympäriltä. Taimikon kehityksen ja yksittäisten maatunnusten välistä suhdetta tutkittiin ja lisäksi taimikon kehitystä selitettiin maatunnuksia yhdistävillä lineaarisilla malleilla.

Taimikon läpimitan, pituuden ja tilavuuden kasvu oli nopeampaa maannoksen ollessa rautapodsoli kuin maannoksen ollessa humuspodsoli. Huuhtoutumiskerroksen vaaleus (Munsell-value) ja rikastumiskerroksen värikylläiyys (Munsell-chroma) korreloivat positiivisesti ja mittaushetken maan vesipitoisuus negatiivisesti taimikon kasvutunnusten kanssa. Huuhtoutumis- ja rikastumiskerrosten vaaleus selittivät yhdessä 56% männikön keskiläpimitan kasvun vaihtelusta. Viljelytaimikon mittaushetken tiheyttä ei kyetty selittämään maatunnuksilla. Kulotus edesauttoi taimikon elossaoloa, mutta ei vaikuttanut kasvuun.

Tutkimuksen perusteella kohtuullisen helposti havainnoitavat ja puuston kehitysvaiheesta riippumattomat maannosluokka ja kivennäismaan väri ovat lupaavia tarkenteita cajanderilaiselle metsätyypille männyntaimikon tuotoksen arvioimisessa. Sen sijaan nykyisissä uudistamis-maanmuokkausohjeistoissa esiintyvä maalaji vaikuttaa varsin hyödyttömältä tunnukselta ilman tietoa topografiasta.

  • Levula, Sähköposti: janne.levula@helsinki.fi (sähköposti)
  • Levula, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Westman, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6244, Tutkimusartikkeli
Hanna Kaurala, Henrik Heräjärvi, Erkki Verkasalo. Sahakoivun laatu puhtaissa koivikoissa ja kuusi-koivusekametsiköissä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 2 artikkeli 6244. https://doi.org/10.14214/ma.6244
Original keywords: hieskoivu; rauduskoivu; tekninen laatu; koivusahatavara; koivutukki; sahaus; sekapuusto; vaneri
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksen tavoitteena oli verrata puhtaissa hies- ja rauduskoivikoissa ja kuusi–koivusekametsiköissä kasvaneiden koivurunkojen teknistä laatua viljavilla kivennäismailla. Laatua kuvaavat muuttujat valittiin metsikkö-, runko-, rungonosa- ja sahatavarakappaletasoilta. Metsikkötyyppien erojen lisäksi tutkittiin puuston tiheyden ja koon vaikutusta koivun laatuun. Kuusivaltaisten seka-metsiköiden hieskoivut olivat vähäoksaisempia kuin puhtaiden koivikoiden hieskoivut. Rauduskoivuissa erot olivat pienempiä. Hieskoivujen runkotilavuus (414–421 dm3) oli selvästi pienempi kuin rauduskoivujen (462–645 dm3), mutta muut tutkitut ominaisuudet eivät eronneet toisistaan merkitsevästi koivulajien välillä. Rungon pikkutukkiosan (läpimitta 12–18 cm) pituus vaihteli eri metsikkötyypeissä välillä 4,6–7,0 metriä, tilavuus 72–114 dm3 ja osuus rungon tilavuudesta 15,6–24,8%. Pikkutukkiosassa oli tyypillisesti sekaisin terveitä, kuivia ja lahoja oksia, mutta kuivat ja lahot oksat olivat pienempiä kuin tukkiosassa. Koska tutkimus kohdistui päätehakkuuikäisiin metsiköihin, pikkutukit olivat peräisin koivujen latvaosista ja poikkesivat siten oksikkuusrakenteeltaan pieniläpimittaisista koivuista ja harvennusleimikoista saatavista pikkutukeista. Rungon ulkoisesti oksattomassa osassa noin puolet sahepinnan pituudesta oli oksatonta myös 50 mm:n etäisyydellä ytimestä, loppu jakaantui lähes tasan kuivaoksaisen ja kuivia sekä terveitä oksia sisältäneen sahepinnan kesken.

  • Kaurala, Sähköposti: henrik.herajarvi@metla.fi (sähköposti)
  • Heräjärvi, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Verkasalo, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6079, Tutkimusartikkeli
Pentti Niemistö, Tatu Hokkanen, Martti Varama. Karikemäärän muutokset 1982–2001 ja puiden kunto lumi- ja hallamittariesiintymän vaivaamissa koivikoissa Noormarkussa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6079. https://doi.org/10.14214/ma.6079
Original keywords: harvennus; hieskoivu; rauduskoivu; lumimittari; hallamittari; hyönteistuho; karike
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Mittariperhosten toukat söivät 1997–1999 koivuvaltaisia metsiä paikoin lähes lehdettömiksi Lounais-Suomessa. Karikeseurantametsiköissä tutkittiin mittarituhon vaikutusta hies- ja rauduskoivikon karikesatoon ja harvennuskokeessa puiden kunnon ja toipumisen riippuvuutta puuston tiheydestä. Lisäksi koivulajien tuhoalttiutta verrattiin hies- ja rauduskoivun muodostamassa sekametsikössä. Hyönteisnäytteiden perusteella koivujen lehtituhot aiheutti ensisijaisesti lumimittari (Operophtera fagata Scharfenberg) ja selvästi vähäisemmässä määrin hallamittari (Operophtera brumata Linnaeus).

Syönti ajoittui vuosille 1997–2000, joista voimakkaita olivat kaksi keskimmäistä. Tällöin toukkien- papanoita kertyi viljelyrauduskoivikossa yli 200 kg/ha/v ja luontaisesti syntyneessä hieskoivikossa puolet vähemmän. Hienojakoisen seulontatähteen ja tunnistamattoman karikkeen määrä lisääntyi noin 300 kg/ha/v. Hieskoivikossa mittarituho ei vähentänyt karikkeen määrää, mutta rauduskoivikossa lehtikarike väheni puolella, karikkeen kokonaismäärä neljänneksellä ja siementuotanto tyrehtyi. Myös latvusten kunnon perusteella rauduskoivu kärsi mittarituhosta hieskoivua enemmän. Rauduskoivulle oli tyypillisempää elävän latvuksen supistuminen alhaalta päin tupsulatvaiseksi ja hieskoivulle puolestaan koko latvuksen harsuuntuminen. Välittömästi kuolleiden ja kuolevien puiden osuus oli 13–16% runkoluvusta, mutta kaikkiaan 30–50% koivuista todettiin kasvatuskelvottomiksi. Toipuvien puiden pituuskasvu elpyi mittarituhon jälkeen nopeammin kuin paksuuskasvu.

Metsikön pienimmät puut kuolivat herkimmin, mutta osa suurimmistakin puista jää toipumatta. Harvennuksilla ei voida ehkäistä mittarituhoa koivikoissa, mutta hoidetuissa metsiköissä puiden toipumisedellytykset ovat paremmat kuin hoitamattomissa. Kasvatuskelvottomat puut kannattaa poistaa saneeraushakkuussa välittömästi kahden pahan tuhovuoden jälkeen.

  • Niemistö, Sähköposti: pentti.niemisto@metla.fi (sähköposti)
  • Hokkanen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Varama, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6078, Tutkimusartikkeli
Ville Hallikainen, Mikko Hyppönen, Risto Jalkanen, Kari Mäkitalo. Metsänviljelyn onnistuminen Lapin yksityismetsissä vuosina 1984–1995. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6078. https://doi.org/10.14214/ma.6078
Original keywords: metsänviljely; maanmuokkaus; kylvö; istutus; Lapin laki; puulaji; viljelyketju; uudistamisen onnistuminen
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten metsänviljely ns. Lapin lain varoin oli onnistunut vuosina 1984–1995, mikä merkitys luontaisesti syntyneillä taimilla oli uudistamistulokseen, miten uudistamistulos vaihteli tutkimusalueen eri osissa, miten luonnonolosuhteet vaikuttivat uudistamistulokseen ja erosiko uudistamistulos viljelyketjuittain.

Tutkimusaineisto käsitti 212 Lapissa ja Kuusamossa sijaitsevaa, ositetulla satunnaisotannalla poimittua yksityismetsien viljelyalaa, jotka inventoitiin systemaattista koeala-arviointia käyttäen. Uudistamistulosta arvioitiin taimikon tiheyden ja tyhjien koealojen määrän sekä edellisten perusteella määritetyn taimikon kasvatuskelpoisuuden mukaan.

Metsänviljely oli onnistunut kohtalaisen hyvin. Kehityskelpoisia viljelytaimia oli elossa 1 000–1 500 kpl/ha. Luontaisesti syntyneillä männyn, kuusen ja koivujen taimilla oli huomattava merkitys taimikoiden täydentäjinä. Kehityskelpoisia viljely- ja luonnontaimia oli keskimäärin yli 2 000 kpl/ha kaikilla yleisimmillä viljelyketjuilla. Tyhjien koealojen määrä oli 9–12 %. 92 % taimikoista oli tiheyden ja tilajärjestyksen puolesta hyviä tai tyydyttäviä ja vain 1 % uudelleenviljelyn tarpeessa.

Kehityskelpoisten viljelytaimien määrä väheni taimikon iän lisääntyessä kaikilla viljelymenetelmillä. Maaston korkeus vähensi männyn kylvötaimien määrää, mutta ei istutettujen männyn ja kuusen taimien määrää. Männyn kylvö ei tämän tutkimuksen tulosten perusteella näytä sopivan korkealla sijaitsevien maiden metsänviljelyyn yhtä hyvin kuin kuusen ja männyn istutus. Poron laidunnus vähensi kehityskelpoisten taimien määrää.

Yleisimpien ja vakiintuneimpien viljelyketjujen uudistamistulokset osoittavat, että Lapin lain rahoituksella toteutetussa metsänviljelyssä on löydetty ja otettu käyttöön eri kasvupaikoille soveltuvat viljelymenetelmät. Näillä menetelmillä keskimääräinen uudistamistulos on parantunut huomattavasti aikaisemmasta. Silti metsänviljelyn onnistuminen vaihtelee edelleen runsaasti.

  • Hallikainen, Sähköposti: ville.hallikainen@metla.fi (sähköposti)
  • Hyppönen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Jalkanen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Mäkitalo, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

Tiedonanto

artikkeli 6224, Tiedonanto
Heli Viiri. (2014). Rauduskoivu ja kenttäkerroksen kasvit tukkimiehentäin ravintona. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3 artikkeli 6224. https://doi.org/10.14214/ma.6224
Original keywords: rauduskoivu; ravinnonvalinta; tukkimiehentäi; taimituhot
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Rauduskoivun ja kenttäkerroksessa esiintyvien kasvien kelpaavuutta tukkimiehentäin (Hylobius abietis) ravintona tutkittiin syöttökokein. Rauduskoivun syöttökokeessa 1-vuotiaat taimet leikattiin tyveltä 10 cm:n pituisiksi kapuloiksi, joita tarjottiin tukkimiehentäille yksittäin petrimaljoilla. Kaikkiaan 30 kärsäkkään annettiin ruokailla kapuloilla 7 vuorokauden ajan. Yhden, kolmen ja seitsemän syöntivuorokauden kuluttua syöntilaikut kopioitiin tussilla muovikalvoille. Syöntilaikut kuvattiin digitaalisella kameralla ja niiden yhteispinta-ala laskettiin. Kaikki tukkimiehentäit yhtä kokeen alussa kuollutta yksilöä lukuun ottamatta söivät runsaasti rauduskoivua. Kokeen loppuun mennessä tukkimiehentäit olivat syöneet keskimäärin 1 104 mm2 rauduskoivun kuorta, mikä oli 81 % taimikapuloiden kokonaiskuoripinta-alasta. Tukkimiehentäi on siten potentiaalinen taimituhojen aiheuttaja rauduskoivulla. Maastohavainnot metsänuudistamisalueilta tukevat tätä tulosta. Lisäksi tarkkailtiin syöttökoehäkeissä uudistusalalta siirrettyjen kasvien kelpaavuutta tukkimiehentäin ravintona. Erityisen runsaasti syöntivioitusjälkiä löydettiin suopursun, kanervan ja mustikan varsista, puolukan varsista ja lehdistä sekä pihlajan rungolta.

  • Viiri, Sähköposti: heli.viiri@metla.fi (sähköposti)
artikkeli 6080, Tiedonanto
Annika Kangas, Tuomas Aakala, Hanna Alanen, Maarit Haavisto, Jani Heikkilä, Annu Kaila, Sami Kankaanpää, Hannu Kämäri, Olli Leino, Antti Mäkinen, Eeva Nurmela. Lahopuuinventoinnin menetelmien vertailu Nuuksion ulkoilualueilla. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6080. https://doi.org/10.14214/ma.6080
Original keywords: lahopuu; luotettavuus; tuottavuus; kaista; koeala; linja
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät

Tutkimuksessa vertailtiin nykyisin sovellettuja inventointimenetelmiä (ympyräkoeala- ja kaista-inventointi) linja-leikkaus-otantaan (Line Intersect Sampling LIS) lahopuun inventoinnissa. Tarkoitus oli vertailla näiden kahden inventointitavan käyttökelpoisuutta, tuottavuutta ja luotettavuutta Nuuksion ulkoilualueella tehdyssä testissä. Testissä kaikille alueille laskettiin kaksi tai kolme riippumatonta inventointitulosta eri menetelmillä. LIS-menetelmässä tehtyjen havaintojen määrä (yhtä aluetta lukuun ottamatta) linjakilometriä kohden oli samaa luokkaa kaistainventoinnin kanssa. Kaista oli tässä tapauksessa niin kapea, ettei se juuri poikennut LIS-menetelmästä. Pienillä ympyräkoealoilla tehtiin vähiten havaintoja. Luotettavuudeltaan LIS-inventointi oli jokaisella alueella paras, mutta kun suhteutettiin luotettavuus linjan pituuteen, mittausaikaan tai mitattuihin puihin, muut menetelmät osoittautuivat usein tehokkaammiksi. Parantunut luotettavuus ei siis riittänyt kompensoimaan lisääntynyttä linjan pituutta. Tämä saattoi kuitenkin johtua ryhmien ja alueiden välisestä erosta, sillä yhdellä alueella, jossa linjat olivat täsmälleen samat, LIS oli tehokkaampi myös suhteessa linjan pituuteen.

  • Kangas, Sähköposti: annika.kangas@helsinki.fi (sähköposti)
  • Aakala, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Alanen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Haavisto, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Heikkilä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Kaila, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Kankaanpää, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Kämäri, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Leino, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Mäkinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Nurmela, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

Tieteen tori

artikkeli 5672, Tieteen tori
Timo Kuuluvainen, Jukka-Pekka Jäppinen, Petri Keto-Tokoi, Jari Kuuluvainen, Mikko Kuusinen, Jari Niemelä, Markku Ollikainen. Suomen metsien monimuotoisuuden turvaaminen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5672. https://doi.org/10.14214/ma.5672
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Kuuluvainen, Sähköposti: timo.kuuluvainen@helsinki.fi (sähköposti)
  • Jäppinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Keto-Tokoi, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Kuuluvainen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Kuusinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Niemelä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Ollikainen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 5671, Tieteen tori
Fred Kalland. Metsänuudistamisen laadunohjaus – niuhotusta vai tie laatuun ja kustannustehokkuuteen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5671. https://doi.org/10.14214/ma.5671
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
  • Kalland, Sähköposti: fkalland@saunalahti.fi (sähköposti)
artikkeli 5670, Tieteen tori
Taneli Kolström, Pertti Harstela. Viisi teemaa puuntuotannon tulevaisuudesta. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5670. https://doi.org/10.14214/ma.5670
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Kolström, Sähköposti: taneli.kolstrom@joensuu.fi (sähköposti)
  • Harstela, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6227, Tieteen tori
Katja Packalén, Ashley Selby, Leena Petäjistö. (2014). Eteläpohjalainen toimialakeskittymä – lähellä mutta yhä kaukana. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3 artikkeli 6227. https://doi.org/10.14214/ma.6227
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Packalén, Sähköposti: katja.packalen@metla.fi (sähköposti)
  • Selby, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Petäjistö, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6226, Tieteen tori
Lauri Sikanen, Antti Saarilahti, Kalle Kärhä. (2014). Yksityismetsänomistajan puukauppatyytyväisyyden seurausvaikutukset. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3 artikkeli 6226. https://doi.org/10.14214/ma.6226
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Sikanen, Sähköposti: lauri.sikanen@metla.fi (sähköposti)
  • Saarilahti, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Kärhä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6225, Tieteen tori
Arto Rummukainen, Jani Heikkilä, Jukka Aarnio, Jari Ala-Ilomäki, Antti Asikainen, Pekka Mäkinen, Lauri Sikanen, Timo Tahvanainen, Kari Väätäinen. (2014). Puunhankinnan tutkimusaiheita pitkälle tulevaisuuteen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3 artikkeli 6225. https://doi.org/10.14214/ma.6225
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Rummukainen, Sähköposti: arto.rummukainen@metla.fi (sähköposti)
  • Heikkilä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Aarnio, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Ala-Ilomäki, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Asikainen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Mäkinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Sikanen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Tahvanainen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Väätäinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6252, Tieteen tori
Kimmo Tolonen, Aki Pitkänen. Kulojen toistuvuus ja merkitys jääkauden jälkeisenä aikana Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 2 artikkeli 6252. https://doi.org/10.14214/ma.6252
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Tolonen, Sähköposti: aki.pitkanen@joensuu.fi (sähköposti)
  • Pitkänen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6251, Tieteen tori
Hans Gustav Gustavsen. Metsäojitusalueen puuston boniteettimalli. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 2 artikkeli 6251. https://doi.org/10.14214/ma.6251
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
  • Gustavsen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)
artikkeli 6250, Tieteen tori
Arja Lilja, Jarkko Hantula, Raija-Liisa Petäistö, Marja Poteri. Kasvitautiongelmia taimitarhatuotannossa: havupuiden juurilaho, koivun levälaikku, versosurma, harmaahome ja korot kuusen taimilla. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 2 artikkeli 6250. https://doi.org/10.14214/ma.6250
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Lilja, Sähköposti: arja.lilja@metla.fi (sähköposti)
  • Hantula, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Petäistö, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Poteri, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6249, Tieteen tori
Hannu Rita. Vetosuhde (odds ratio) ei ole todennäköisyyksien suhde. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 2 artikkeli 6249. https://doi.org/10.14214/ma.6249
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
  • Rita, Sähköposti: hannu.rita@helsinki.fi (sähköposti)

Tutkimusseloste

artikkeli 5678, Tutkimusseloste
Jori Uusitalo, Sampsa Kokko, Veli-Pekka Kivinen. Kahden eri katkontamenetelmän vaikutus mäntysahatavaran laatuun. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5678. https://doi.org/10.14214/ma.5678
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Uusitalo, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)
  • Kokko, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Kivinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 5677, Tutkimusseloste
Sakari Sarkkola, Hannu Hökkä, Timo Penttilä. Männikön rakenteen luontainen kehitys turvemaalla ojituksen jälkeen: toistuvasti mitattujen koealojen pitkäaikaiseen seurantaan perustuva tutkimus. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5677. https://doi.org/10.14214/ma.5677
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Sarkkola, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)
  • Hökkä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Penttilä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 5676, Tutkimusseloste
Timo Saksa. Kuusen uudistuminen erirakenteisessa metsässä – tapaustutkimus Etelä-Suomesta. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5676. https://doi.org/10.14214/ma.5676
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
  • Saksa, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)
artikkeli 5675, Tutkimusseloste
Soili Kojola, Timo Penttilä, Raija Laiho. Vaihtoehtoisten harvennuskäsittelyjen tuotosvaikutukset erirakenteisissa ojitusalueiden männiköissä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5675. https://doi.org/10.14214/ma.5675
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Kojola, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)
  • Penttilä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Laiho, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 5674, Tutkimusseloste
Pekka Helenius, Jaana Luoranen, Risto Rikala. Pakkasvarastoitujen kuusen paakkutaimien sulatusajan ja -lämpötilan vaikutus maastomenestymiseen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5674. https://doi.org/10.14214/ma.5674
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Helenius, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)
  • Luoranen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Rikala, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6230, Tutkimusseloste
Tero Heinonen, Timo Pukkala. (2014). Yksi- ja kaksi-naapuriston käyttö heuristisessa spatiaalisessa optimoinnissa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3 artikkeli 6230.
Näytä lisätiedot | Tekijät
  • Heinonen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)
  • Pukkala, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6229, Tutkimusseloste
Markku Larjavaara, Timo Kuuluvainen, Heidi Tanskanen, Ari Venäläinen. (2014). Metsäpalon syttymistodennäköisyyden ilmastosta johtuva vaihtelu. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3 artikkeli 6229.
Näytä lisätiedot | Tekijät
  • Larjavaara, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)
  • Kuuluvainen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Tanskanen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Venäläinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6228, Tutkimusseloste
Jukka Matero. (2014). Kustannustehokkaita menetelmiä metsätalouden vesistökuormituksen vähentämiseen. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 3 artikkeli 6228.
Näytä lisätiedot | Tekijä
  • Matero, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)
artikkeli 6254, Tutkimusseloste
Juho Rantala. Taimien toimitusketjun optimointi suomalaisessa taimiyhtiössä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 2 artikkeli 6254. https://doi.org/10.14214/ma.6254
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
  • Rantala, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)
artikkeli 6096, Tutkimusseloste
Martti Varmola, Hannu Salminen, Mauri Timonen. Kylvömännikön harvennusreaktio ja kasvunvaihtelu pohjoisella metsänrajalla. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6096.
Näytä lisätiedot | Tekijät
  • Varmola, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)
  • Salminen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Timonen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6095, Tutkimusseloste
Pauline Stenberg, Miina Rautiainen, Terhikki Manninen, Pekka Voipio, Heikki Smolander. Satelliittikuvista lasketut kasvillisuusindeksit suomalaisen havumetsän neulasalan kartoituksessa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6095.
Näytä lisätiedot | Tekijät
  • Stenberg, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)
  • Rautiainen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Manninen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Voipio, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Smolander, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6094, Tutkimusseloste
Raija Laiho, Jukka Laine, Timo Penttilä. Maan ravinnepitoisuuksien ja tiheyden vaihtelu suometsäkuvioiden sisällä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6094.
Näytä lisätiedot | Tekijät
  • Laiho, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)
  • Laine, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Penttilä, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6093, Tutkimusseloste
Arto Haara. Kuvioittaisen arvioinnin virheiden simulointimenetelmiä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6093.
Näytä lisätiedot | Tekijä
  • Haara, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)

Kirjallisuutta

artikkeli 5673, Kirjallisuutta
Juhani Päivänen. Vastuu ja oikeudenmukaisuus metsien käytössä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 4 artikkeli 5673. https://doi.org/10.14214/ma.5673
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
  • Päivänen, Sähköposti: juhani.paivanen@helsinki.fi (sähköposti)

Puheenvuoro

artikkeli 6253, Puheenvuoro
Matti Leikola. "Edistyvä metsätalous" 2000-luvun haasteiden edessä. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 2 artikkeli 6253. https://doi.org/10.14214/ma.6253
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
  • Leikola, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)

Metsävarat

artikkeli 6081, Metsävarat
Hannu Yli-Kojola. Tuulituhojen esiintyminen Suomen metsissä 1986–94. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6081. https://doi.org/10.14214/ma.6081
Original keywords: Valtakunnan metsien inventointi; metsikkötuho; puutuho; tuulituho
Tiivistelmä | Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä

Tutkimus sisältää tulokset ja tarkastelut tuulituhojen esiintymisistä metsikkö- ja puutasolla koko maassa valtakunnan metsien 8. inventoinnin aineiston mukaan. Kahdeksas inventointi tehtiin metsälautakunnittain vuosina 1986–1994. Tuulen aiheuttamia tuhoja esiintyi vuosina 1986–94 metsämaalla koko maassa 456 000 hehtaarilla. Tuulituhojen osuus oli 2,3% metsämaan alasta ja 5,7% kaikkien tuhojen alasta. Tuulen kaatamaa tai vaurioittamaa puustoa oli koko maassa noin 10 milj.m3, mikä on 0,5% puuston kokonaistilavuudesta ja 1,6% tuhopuuston tilavuudesta. Tuulen kaatamasta tai vaurioittamasta puustosta sijaitsi tuulituhometsiköissä vain 25% (2,7 milj.m3), muiden tuhojen metsiköissä 40% ja 35% metsiköissä, joissa ei ollut merkitty tuhoa.

Tuulituhoista kaksi kolmasosaa oli tapahtunut mäntyvaltaisissa ja kolmasosa kuusivaltaisissa metsissä. Etelä-Suomessa tuulituhot keskittyivät keski-ikäisiin metsiin. Pohjois-Suomessa huomattava osa tuulituhoista oli tapahtunut vanhoissa metsissä. Etelä-Suomen metsissä havaituista tuulituhoista pääosa oli syntynyt viimeisen viiden vuoden aikana. Pohjois-Suomessa sen sijaan tuulituhot olivat useimmiten yli 5 vuotta sitten syntyneitä, varsinkin kuusivaltaisissa metsissä. Koko maan tuulituhoista lähes puolet oli lieviä ja loput metsikön laatuluokkaa alentavia tuhoja. Täydellisiä tuhoja oli 10 000 hehtaarilla ja muita vakavia tuhoja 47 000 hehtaarilla. Vakavia ja täydellisiä tuhoja oli yhteensä 12,3% tuulituhojen alasta. Tuulen vaurioittamaa kuollutta puustoa oli metsissä noin 6 milj. m3. Tästä kaatuneina ja katkenneina oli 5,6 milj.m3 ja pystykuolleena 0,4 milj.m3. Lisäksi arvioitiin vielä kuolemassa olevan puuston määräksi noin 0,7 milj.m3. Tuulen vaurioittamasta puustosta (10 milj.m3), siis kaksi kolmasosaa oli kuollutta tai kuolevaa ja loput pääosin vaurioitunutta.

Kaikista tuulituhoista noin 60% ja mäntyvaltaisten metsien tuulituhoista 70% oli tapahtunut Pohjois-Suomessa, missä tuulituhojen suhteellinen osuus metsämaan alasta oli kaksi kertaa ja puuston tilavuudesta neljä kertaa niin suuri kuin Etelä-Suomessa.

  • Yli-Kojola, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org (sähköposti)

Tieteen tori

Haapa viljelypuuna

artikkeli 6092, Tieteen tori|Haapa viljelypuuna
Satu Holm. Haavan viljely Suomessa ja Virossa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6092. https://doi.org/10.14214/ma.6092
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
  • Holm, Sähköposti: satu.holm@metsamannut.fi (sähköposti)
artikkeli 6091, Tieteen tori|Haapa viljelypuuna
Jari Hynynen, Anssi Ahtikoski, Terhi Eskelinen. Viljelyhaavikon tuotos ja kasvatuksen kannattavuus. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6091. https://doi.org/10.14214/ma.6091
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Hynynen, Sähköposti: jari.hynynen@metla.fi (sähköposti)
  • Ahtikoski, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Eskelinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6090, Tieteen tori|Haapa viljelypuuna
Jaana Luoranen, Kyösti Konttinen, Gang Zhang, Heikki Smolander. Haavan taimituotanto ja istutusajankohta. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6090. https://doi.org/10.14214/ma.6090
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Luoranen, Sähköposti: jaana.luoranen@metla.fi (sähköposti)
  • Konttinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Zhang, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Smolander, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6089, Tieteen tori|Haapa viljelypuuna
Hanna Alanen, Egbert Beuker, Kari Leinonen, Markku Nygren. Metsä- ja hybridihaapakloonien tunnistaminen morfologisten ominaispiirteiden avulla. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6089. https://doi.org/10.14214/ma.6089
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Alanen, Sähköposti: markku.nygren@helsinki.fi (sähköposti)
  • Beuker, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Leinonen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Nygren, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6088, Tieteen tori|Haapa viljelypuuna
Niina Stenvall, Leena Suvanto, Pertti Pulkkinen. Haapakloonien lisäys. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6088. https://doi.org/10.14214/ma.6088
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Stenvall, Sähköposti: niina.stenvall@metla.fi (sähköposti)
  • Suvanto, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Pulkkinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6087, Tieteen tori|Haapa viljelypuuna
Egbert Beuker. Haapakloonien valinta ja testaus. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6087. https://doi.org/10.14214/ma.6087
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
  • Beuker, Sähköposti: egbert.beuker@metla.fi (sähköposti)
artikkeli 6086, Tieteen tori|Haapa viljelypuuna
Leena Suvanto, Niina Stenvall, Aivo Vares, Pertti Pulkkinen. Hybridihaavan geenivirta. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6086. https://doi.org/10.14214/ma.6086
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Suvanto, Sähköposti: leena.suvanto@helsinki.fi (sähköposti)
  • Stenvall, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Vares, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
  • Pulkkinen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6085, Tieteen tori|Haapa viljelypuuna
Kari Leinonen, Kirsi Taskila. Kloonitaimien tuotantoon ja markkinointiin liittyvät säädökset. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6085. https://doi.org/10.14214/ma.6085
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Leinonen, Sähköposti: kari.leinonen@kttk.fi (sähköposti)
  • Taskila, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6084, Tieteen tori|Haapa viljelypuuna
Risto Kasanen. Uhkaavatko sienitaudit haavan ja hybridihaavan viljelyä? Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6084. https://doi.org/10.14214/ma.6084
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijä
  • Kasanen, Sähköposti: risto.kasanen@metla.fi (sähköposti)
artikkeli 6083, Tieteen tori|Haapa viljelypuuna
Pekka Saranpää, Maika Strömberg. Haavan ja hybridihaavan kuituominaisuudet. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6083. https://doi.org/10.14214/ma.6083
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Saranpää, Sähköposti: pekka.saranpaa@metla.fi (sähköposti)
  • Strömberg, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org
artikkeli 6082, Tieteen tori|Haapa viljelypuuna
Henrik Heräjärvi, Reijo Junkkonen. Puutuotteita haavasta ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Metsätieteen aikakauskirja vuosikerta 2004 numero 1 artikkeli 6082. https://doi.org/10.14214/ma.6082
Näytä lisätiedot | Artikkeli PDF-muodossa | Tekijät
  • Heräjärvi, Sähköposti: henrik.herajarvi@metla.fi (sähköposti)
  • Junkkonen, Sähköposti: ei.tietoa@metsatiede.org

Rekisteröidy
Click this link to register to Metsätieteen aikakauskirja.
Kirjaudu sisään
Jos olet rekisteröitynyt käyttäjä, kirjaudu sisään tallentaaksesi valitsemasi artikkelit myöhempää käyttöä varten.
Ilmoitukset päivityksistä
Kirjautumalla saat tiedotteet uudesta julkaisusta
Valitsemasi artikkelit