Pitkäaikaisten kestokokeiden perusteella tarkasteltiin istutetun rauduskoivikon (Betula pendula Roth) harvennusohjelmien vaikutusta vaneritukin ja kuitupuun tuotokseen sekä kasvatuksen taloudelliseen kannattavuuteen 2, 3 ja 5 % korkokannoilla. Tarkastelu alkoi keskimäärin 20 vuoden iässä ja kattoi 30 vuoden jakson ensiharvennuksesta kiertoajan loppuun. Vertailussa oli seitsemän harvennusohjelmaa: kaksi voimakasta, yksi voimakas, lievä+voimakas, kaksi keskivahvaa, keskivahva+lievä, yksi tai kaksi lievää harvennusta sekä harventamaton koivikko. Korkein ainespuun tuotos 50 vuoden kiertoajalla (360 m3 ha–1) saavutettiin ohjelmassa, jossa ensiharvennus oli keskivahva ja toinen harvennus lievä. Tällöin harvennuksessa jäävän puuston pohjapinta-ala oli 60–65 % harventamattoman puuston pohjapinta-alasta. Tuotos oli pienin (313 m3 ha–1) kaksi kertaa voimakkaasti harvennetussa puustossa. Tukkikokoisen puun (d1.3 > 18 cm) tuotos oli suurin (190 m3 ha–1) yhden voimakkaan harvennuksen ohjelmassa ja pienin (122 m3 ha–1) harventamattomassa koivikossa. Laatuvähennykset huomioiden vaneritukin tuotos oli voimakkaasti harvennetuissa koivikoissa noin 95 m3 ha–1 ja harventamattomissa alle puolet tästä. Kannattavuusvertailussa 50 vuoden kiertoaika oli edullisempi kuin 45 vuotta lukuun ottamatta voimakkaasti harvennettuja koivikoita 5 % korkokannalla. Ilman laatuvähennystä voimakkaiden ja keskivahvojen harvennusten kannattavuuksissa ei ollut eroa, mutta lievä harventaminen ja harventamaton kannattivat huonommin. Laatuvähennykset huomioiden kannattavimmat ohjelmat olivat yksi voimakas tai lievä+voimakas harvennus, jotka edistivät koivujen kasvua kiertoajan lopulla. Ainespuun tuotos oli peltomailla hieman korkeampi kuin metsämailla, mutta huonompi laatu tasoitti kannattavuuseron. Riittävän varhainen ensiharvennus on tärkeä rauduskoivikossa, koska latvuksiltaan elinvoimaista puustoa on mahdollista harventaa voimakkaasti myös myöhemmin.